Kun pitäisi opiskella tylsiä koulujuttuja, olen opiskellut jotain aivan muuta. Jotain, mikä vaan vetää nyt enemmän puoleensa ja oikeasti kiinnostaa. Ei se silloin väärin voi olla. Piste. En suostu kokemaan huonoa omatuntoa tästä, en suostu! Joten hyvin mielin saan hehkuttaa löytöäni ja oppejani tässä, sillä annoin itselleni siihen luvan. :D Käsissäni on siis viime päivät ollut John ja Julie Gottmanin sekä Joan Declairen kirja Kuinka uudistat avioliittosi Kokemuksia rakkauslaboratoriosta. Kirja keskittyy pariskuntien keskinäiseen vuorovaikutukseen ja kirjassa on vinkkejä ja harjoituksia parempaan vuorovaikutukseen. Varmasti kirja, josta jokainen pari voisi hyötyä ja miksei muutenkin ihmissuhteissa yleensäkin voisi päteä ihan samat jutut ainakin jossain muodossa. Kirjoitan seuraavaksi joitakin mieleen jääneitä juttuja, joista voi ehkä olla muillekin hyötyä.
Elikkäs erityisen myrkyllinen vuorovaikutuskuvio syntyy, jos mukana on arvostelua (esim. ”sinä aina..”, ”sinä et koskaan..”), puolustelua (vastasyytöksiä), halveksuntaa (vihamielisyys, ylenkatse, pilkka, silmien pyörittely) tai linnoittautumista (vetäytyminen, kivimuurina oleminen). Näitä siis kannattaa välttää niin hyvin kuin mahdollista ja olla tarkkana onko näihin taipuvainen. Kirjassa opastetaan myös hyvään valittamiseen haitallisen valittamisen sijaan. Hyvässä valittamisessa keskitytään nykyhetkeen (ei kaivella menneitä), keskitytään tekoihin (ei toisen persoonallisuuteen tai luonteeseen), tunnistetaan valituksen takana piilevät tunteet ja tarpeet, otetaan vastuu ongelmasta (ei kielletä vastuuta eikä syytetä vain toista), aloitetaan ”minä”-sanalla (ei ”sinä”), esitetään kysymyksiä jotta päästään parempaan keskinäiseen ymmärrykseen, kuvataan ongelma omasta näkökulmasta (ei kuvata ongelmaa absoluuttisena totuutena), ilmaistaan oma tarve myönteisesti (esim. ”haluaisin, että kertoisit päivästäsi”, ei ”et ikinä kerro minulle päivästäsi”).
Kirjassa opastetaan aina kertomaan toiselle mitä tuntee ja mitä tarvitsee silloinkin, kun se on vaikeaa. Samalla kun kertoo esimerkiksi mitä tarvitsee, voi kertoa toiselle muutamia tekoja, joita hän voisi tehdä, jotta tarve voi täyttyä. Aina kannattaa pyrkiä ilmaisemaan ymmärrystä ja hyväksyntää. Ja kun toista kuuntelee , ymmärryksen tulisi aina käydä neuvojen edellä. Usein kysymyksiä kannattaa esittää enemmän sydämelle kuin päälle eli vältetään ”miksi” ja ”miten” kysymyksiä ja kysytään enemmänkin ”miltä sinusta tuntuu?” tyyppisiä kysymyksiä. Emotionaalisen yhteyden ylläpitäminen on suhteessa erittäin tärkeää. Tärkeää on opetella tunnistamaan omia tunteita, ilmaisemaan niitä ja sanoittamaan niitä.
Aina kun toinen pyrkii yhteyteen, häntä kohti tulisi kääntyä. Siinä on ero kääntyykö toista kohti, häntä vastaan vai kääntyykö pois. Toista kohti kääntymistä on esimerkiksi hänen huomioimisensa ja hänen kuuntelemisensa. Vastaan kohti kääntymistä on esimerkiksi syyttely tai puolustelu. Pois kääntymistä on esimerkiksi vetäytyminen tai huomiotta jättäminen. Kirja ottaa huomioon myös ikuisuusongelmat, joita jokaisella parilla mahdollisesti on enemmän tai vähemmän. Niiden suhteen kirja neuvoo tarkastelemaan sitä, onko valmis tekemään asiassa kompromisseja vai onko lukittautunut tiettyyn ratkaisuun. Kompromissivalmius on parempi kuin lukkiutuminen. Kirja ohjeistaa keskittymään toisen myönteisiin puoliin ja ilmaisemaan näistä kiitollisuutta ja arvostusta. Kirjassa on myös neuvoja siihen, miten toisen ihailua ja arvostusta voi lisätä esimerkiksi tilanteessa, jossa on oppinut näkemään huonoja puolia toisen ihailun sijaan.
Mieleen jäi myös se, että suhteelta kannattaa aina odottaa mieluummin paljon kuin vähän. Nimittäin jos suhteesta odottaa paljon esimerkiksi paljon onnellisuutta, pari on valmis panostamaan siihen, että tämä tavoite toteutuu. Jos suhteelta odottaa lähtökohtaisestikin vähän, sillä ei ole samanlaista potentiaalia ollakaan yhtään enemmän kuin se vähän. Mitäs muuta vielä? Onnellisessa suhteessa parit käyttäytyvät kuin hyvät ystävät. Ristiriidat käsitellään myönteisesti ja lempeästi, eikä niitä vältellä. Stressin tunnistaminen on tärkeää, sillä se heijastuu suhteeseen. Aina kun huomaa stressiä (kirjassa oli muuten listattu stressin aiheuttajia ja niiden stressipisteitä)niin olisi tärkeää pyrkiä itsensä rentouttamiseen. Kiva kirja kerta kaikkiaan juuri omaan makuuni! Mielenkiintoista oli muuten myös lukea parien keskusteluita ja heidän repliikkiensä analysointia positiiviseksi tai kielteiseksi. Analysoija minussa tykkäsi tästä niin paljon! :D En tiedä saiko tästä postauksesta paljoakaan irti lukematta kirjaa (siellä oli kunnolla esimerkkejä ja harjoituksia, jos jäi joku kohta kiinnostamaan erityisesti), mutta toivottavasti jotain sentään.
Tietysti nyt tämän kaiken lukemisen myötä, olen hyvän vuorovaikutuksen ammattilainen. No en kai sentään, mutta koen kyllä itselleni hyvin tärkeäksi kehittää omia vuorovaikutustaitojani ihan itseni ja muidenkin vuoksi. Se edistäisi kaikkien hyvinvointia loppupeleissä ja vähentäisi kaikkea draamaa, näin uskoisin. Omissa vuorovaikutustaidoissa on kehitettävää, trust me. Joitain esimerkkejä mainitakseni voisin kertoa, että pakoilen liikaakin konflikteja (ja sittenhän ne yleensä vain kasvavat kasvamistaan, tästä voisin ihan kirjoittaa kirjan, huoh!), en sanoita kaikkia tuntemuksiani ja toiveitani riittävästi vaan oletan toisen olevan ajatustenlukija ja saatan valita helposti puolustuskannan tai loukkaantua, vaikka toisen lausuma ei olisikaan tarkoitettu syytökseksi tai loukkaukseksi. Näistä kaikista olen välillä saanut kärsiä kovastikin, jopa menettänyt tärkeitä ihmissuhteita, kun ongelmat on lähteneet kasvamaan. Se lienee hyvä motivaattori pyrkiä jatkossa parempaan. Kun tietää paremmin, pystyy parempaan. Jokainen toimii oman tietämyksensä ja kykyjensä mukaisesti. Ja aina voi oppia uutta. Mieleeni tuli, että hyvänä kaikkeen sopivana ohjeena voisi ehkä olla kaiken tarkastelu rakkaudesta käsin: Mitä rakkaus ajattelisi nyt? Mitä rakkaus sanoisi nyt? Mitä rakkaus tekisi nyt?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti