Ah ilmassa on viime aikoina ollut niin paljon rakkautta! Mua kosittiin!!! Olen nyt siis kihloissa rakkaani kanssa. Kosinnasta on muistuttamassa sormus, jota ihailen päivittäin. Siis minä, joka puhuin vielä jonkin aikaa sitten siitä, miten sormus ei merkitse mulle mitään ja on samantekevää onko mulla sitä merkkinä jostakin vai ei. No, ehkäpä olen muuttanut mieltäni, sillä se kyllä näyttää sormessa niin hyvältä ja peilistäkin sitä katselen ihaillen. Myönnettäköön, leikin myös välillä, että se on se the Lord of the Rings-sormus.
Sormus on tuonut mukanaan myös pohdintaa siitä, milloin pitää sitä sormessa ja milloin ei. Toistaiseksi olen ottanut sen pois suihkussa, liikuntatunneilla ja välillä yöksi. Muistisairaan läheiseni kuullessa äskeisen lausahduksen suustani, hän luuli minun puhuvan hampaistani. Sellaista. :D Sormus tuntuu sormessa vähän kuin laastarilta. Välillä sen olemassaolon unohtaa ja välillä se tuntuu sormessa. Mielenkiinnolla seurailen, miten siihen totun ajan kanssa. Hyvin se ainakin pysyy sormessa, sillä kesti kaikki huvipuiston hurjat laitteetkin viime viikolla!
Pidin viime viikolla kihlajaisjuhlat joukolle ystäviä. Heistä suurin osa ei tiennyt osallistuvansa kihlajaisjuhliin, vaan he tulivat viettämään rentoa päivää ja iltaa luokseni. Näin oli mielestäni oikein hyvä. Rakastanhan yllättää muita. ;) Lisäksi suorastaan rakastan juhlien ja tapahtumien järjestämistä ystäville. Tykkään suunnitella ohjelmaa ja kutsuja sekä haaveilla tapahtumasta jo etukäteen päiväkausia, joskus kuukausiakin. Tapahtumapäivänä olen aina niin adrenaliinijännityksessä, että herätessä mietin miksi ihmeessä päätin ryhtyä koko hommaan. Se fiilis kuitenkin väistyy viimeistään sitten, kun ensimmäinen osallistuja saapuu. Tosin jännitys ei välttämättä lopu vielä siihen, sillä aina huomaan, että emännän roolissa ei oikein tarjoilut maistu ja olen vähintäänkin hieman huolissani jatkuvasti kaikkien osallistujien viihtymisestä ja huomioimisesta. Siihen toivoisin, että joskus osaisin olla vieläkin rennompi. Sitä kohti mennään!
Taas kerran sain kokea ikimuistoisia hauskoja hetkiä ystävien seurassa ja kaikki meni niin nappiin, eipä olisi voinut enempää toivoa. Näin jälkikäteenkin hymyilyttää, kun mietin minkälaista oli. Ihanaa, kun ihmisiä tulee ja he viihtyvät. Ihanaa, kun on ihmisiä, ketä kutsua ja ihanaa, kun on koti, johon voin vapaasti kutsua kylään. Tämä on tätä onnesta leijumista. Mä leijun kuin helium, mä leijun, mä leijun! :)
Ja sitä onnesta leijumista tarvitaan. Ei ainoastaan välillä, vaan mieluiten joka päivä ja mahdollisimman paljon, jos multa kysytään. Onnesta olen leijunut myös löytäessäni joitakin tosi huippuja biisejä mun kuulokkeisiin nyt kuukauden aikana. Mainostan seuraavaksi siis niitä, jos joku biisi kolahtaisi johonkuhun toiseenkin. Ensinnäkin Bebe Rexha on noussut mun suosikkiartistiksi juuri nyt. Häneltä biisit Cry wolf, Sweet beginnings ja I’m gonna show you crazy ovat niin hyviä. Lisäksi tykkään Stan Walkerin Black Box-biisistä (mikä löytö suoraan bodycombatista!). Suomalaisista biiseistä Ollien Ongelma iskee edelleen, Mikael Gabrielin Helium on ihana ja Johanna Kurkelan Oothan tässä vielä huomenna kosketti kyyneleisiin yhtenä iltana. Krista Siegfridsin Marry me on myös jostain syystä soinut mulla tavallista enemmän. ;)
Leijuilemisiin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti