Siirrä soittaminen aina seuraavaan päivään niin saat enemmän ahdistusta elämääsi!

Tiedätkö sen tunteen, kun pitäisi soittaa, mutta sitä soittoa vaan siirtää ja siirtää? Ja kiroilee sitä, että on pakko soittaa, sillä sähköpostiosoitetta tai muuta tapaa ei voi käyttää, koska sitä ei ole saatavilla tai koska se ei ole ”sopivaa”.  Siellä se soitto odottaa kulman takana. En soittanutkaan aamiaisen jälkeen, enkä suihkun jälkeen. Enkä ennen lounasta tai sen jälkeen. Hapuilin sanoja ja harjoittelin jo tulevaa puhelua, mutta äh ja ei, vielä ei ollut siihen voimia. Se siirtyikin seuraavaan päivään ja jäi ikävänä tunteena odottamaan vatsanpohjaan.  Mutta voi sitä tunnetta sitten kun se soitto on ohi! Selviytyminen, edelleen hengissä ja yksi asia hoidettuna! 

Kun valmistaudun soittamiseen, teen hetkestä mahdollisimman täydellisen. En saa olla liian nälkäinen tai liian väsynyt, kun soitan ja vessassa tulee käydä ennen soittoa (elintärkeää!). Mietin jo ennalta sopivan paikan soittamiseen. Asennon tulee olla mahdollisimman mukava ja tilan tulee mielellään olla mahdollisimman hiljainen.  Kännykässä tulee olla hyvin akkua jäljellä. Se olisi kuolema, jos akku loppuisi kesken soiton, sillä sehän vaatisi uutta soittoa! Saatan myös ottaa eteeni paperin ja kynän, johon hahmottelen oman nimeni. Ihan sen varalta, jos en muista sitä. Joskus hahmottelen siihen myös valmiiksi oman ensimmäisen repliikkini tai laitan ranskalaisilla viivoilla kaiken sen, mitä haluan puhelussa sanoa. Paperi ja kynä ovat myös hyviä siitä, että puhelun aikana voi samalla piirrellä kaikkea. Olen huomannut, että tykkään tehdä kädellä jotain samalla, kun puhun. Yleensä tykkään myös miettiä valmiiksi jonkin palkinnon itselleni soittamisesta. Ja jos mahdollista soitan mieluiten jopa useamman puhelun peräkkäin, koska kun olen ensimmäisestä selvinnyt, on toinen melkein piece of cake. Tietysti valmistautumiseen kuuluu myös tsemppaavia ajatuksia. Koska olen taipuvainen siirtelemään ja siirtelemään soittoa, omat tsemppini ovat lähinnä tällaisia ”Tee se NYT, älä mieti, NYT NYT NYT PRKL”.

Aina ei tietenkään voi valmistautua etukäteen, vaan soiton tulee tapahtua tyyliin saman tien ja heti. Yllättävää kyllä, se on itselleni ehkä jopa helpompaa, vaikka inhoan sellaisia tilanteita. Jos muuten soitan niin, että minulla on seuraa (joku muu kuin perheenjäsen, joka saattaa taustalta möläytellä tyhmiä), en jännitä ollenkaan niin paljon. Luulen, että otan silloin jonkin erilaisen roolin soittamiseen, koska olisi noloa näyttää miten paljon niin arkipäiväinen asia jännittää. Tosin ei soittaminen kuulu ainakaan tällä hetkellä arkipäivääni, tunnustan. Hyvä, jos kerran kuukaudessa soitan puhelun. :D Soittaminen on muuten paljon helpompaa, jos teen sen jonkun toisen hlön puolesta. Tai jos voin verhoutua jonkun ammattinimikkeen taakse. Ehkä siitä voisi kehitellä jotain taktiikkaa soittamista helpottamaan..

Minut aina yllättää vähän se, kun kuulen jonkun muun ahdistuvan soittamisesta. Tuntuu, että aina innostun siitä niin kuin olisin sielunsiskon/veljen juuri löytänyt! Joku muu on yhtä ”hullu” kuin mä, en olekaan ainoa maailmassa.  Koska meitä siis on, ihmettelen miksi soittamisesta ei ole omia kursseja. On kursseja siitä, miten kitaraa, huilua ja pianoa soitetaan. Entä puhelimella soittaminen?!! On kursseja esiintymisestä ja puheen pitämisestä, mutta entä soittaminen?!!  

Jos olisi olemassa puhelimella soittamisen kurssi, siellä voisi vuorollaan joka kurssilainen kokeilla soittamista eri numeroihin. Voisi olla sellaista tiedustelevaa soittamista eri paikkoihin. Käytössä voisi olla puhelinluettelo, josta valikoidaan numeroita. Sitä voisi myös haastaa itseään soittamaan ”ihan muuten vaan” ilman mitään valmista asiaa. Lisäksi voisi olla sellaisia vaikeampia puheluita, että pitää kertoa jotain vaikeampaa puhelimessa, voisi olla hauskoja pilapuheluita (yritetään tehdä soittamisesta hauskaa ja sitä rataa..), voisi olla puheluita joissa näytellään jotain eri roolia jne. Kurssimaksuna olisi se hinta, mikä soitetuista puheluista tulisi. Jokaista puhelua ennen olisi mahdollista purkaa jännitystä muiden kurssilaisten kanssa ja jokaisen puhelun jälkeen voisi olla jokin juhlallinen juttu vielä erikseen palkintona selviytymisestä. Kurssin jälkeen sitä olisi niin luonteva soittaja, että valitsee soittamisen aina ohi kaiken ja soittelee ihmisille ihan huvikseen kymmeniä kertoja päivässä!  Hiljaisena lopputulemana moni poistaisi lopulta ystävistä häiriösoittojen seuraksena.. No mutta vakavasti puhuen, eikö olisi ihana kurssi? Kurssi täynnä soittamista, miten nautinnollista ja rentouttavaa! Olennaista olisi myös ilmoittautua kurssille soittamalla, mistä johtuen osallistujamäärä ei koskaan kasva liian suureksi ja pahimmat tapaukset saadaan pidettyä pois kurssilta onnistumisprosentin säilyessä jokseenkin ennallaan. Puheluita olisi luonnollisesti vastaanottamassa kurssilaiset puheluiden vastaamisen kurssilta. 

Soittokammoiset kaverini, sainko tällä kurssimainoksella teidät vakuuttuneiksi muustakin kuin omasta hulluudestani? :D Ihanaa mahdollisimman soittovapaata viikkoa kaikille!