Alistua vai taistella?

Haluaisitko olla kynnysmatto? Tämä kynnysmatto näyttää kyllä aika iloiselta..

Viime viikolla minulle kävi kaksi erikoista tilannetta ryhmäliikuntatunneilla. Ensimmäisellä tunnilla, noin tunnin puolivälissä, hain itselleni makuualustan punnerruksia varten ja tullessani takaisin paikalleni eturiviin, paikkani olikin vallattu toisen jumppaajan toimesta. Jouduin vastentahtoisesti etsimään itselleni uuden paikan ja koin sen epäreiluksi. Olin kuitenkin tullut tunnille hyvissä ajoin saadakseni juuri sen eturivin paikan itselleni. Koska mitään virallisia paikkoja ei oikeasti ole olemassa, olisi tuntunut aavistuksen tyhmältä mennä ilmoittamaan tälle jumppaajalle, että hän otti mun paikkani. Siinä vaiheessa, kun makuualustat vietiin takaisin seinän viereen, päätin olla rohkea ja vallata paikkani uudelleen. Se onnistui, mutta tunsin punan nousevan poskilleni (syyllisyys?), kun huomasin paikallani olleen jumppaajan huomaavan tilanteen ja siirtyvän takaisin alkuperäiselle paikalleen.

Koen, että tilanteessa pidin puoleni, kun otin paikkani takaisin ja se oli hyvä, mutta pieni syyllisyys jäi. Alistumista olisi ollut hyväksyä se, että paikkani voi viedä noin vain ja otan vastaan uuden mielestäni huonomman paikan. Pidin puoleni, mutta olisin voinut pitää puoliani taistellen vielä voimakkaammin paikasta niin, että en olisi antanut toisen jumppaajan olla siinä hetkeäkään vaan vaatinut sitä heti takaisin. Nyt odottelin hetken ja toimin sitten.

Toisella tunnilla eri ihmisten kanssa olin taas ryhmäliikuntatunnilla hyvissä ajoin varannut hyvän paikan eturivistä ja ihan reunasta. Paikka oli mitä parhain, koska näin itseni sekä etupeilistä että sivupeilistä. Ensimmäisen lämmittelybiisin aikana jostain tyhjästä viereeni minun ja sivupeilin väliin juoksee jumppaaja ja siihen hän jää, vaikka tilaa olisi muuallakin. Yhtäkkiä täydellisestä paikastani tulikin mitä epämiellyttävin, sillä minulla ei ollut enää tilaa jumpata enkä nähnyt itseäni sivupeilistä. Olin taas tilanteessa, jossa en tiennyt kuinka toimia. Taistellako paikasta ja sanoa suoraan, että hänen kannattaisi siirtyä toiselle puolelleni, missä on vielä hyvin tilaa ja hänen nykyinen sijaintinsa häiritsee ja haittaa jumppaamistani? Alistua ja siirtyä itse toiseen paikkaan tehden tilaa jumppaajalle? Molempia ryhmäliikuntatilanteita yhdisti se, että toinen jumppaaja rikkoi yleistä tapasääntöä. En oikein tiennyt miten suhtautua, kun itse en voisi kuvitellakaan tekeväni mitään vastaavaa ja yleensä tällaisia ei vaan tapahdu.

Nämä tilanteet saivat miettimään yleisemmälläkin tasolla sitä, että alistunko liiankin helposti vai pidänkö kunnolla puoliani. En haluaisi olla mikään kynnysmatto, joka sietää kaikenlaista sanomatta ja tekemättä mitään. En halua olla liian kiltti. En halua vain alistua johonkin, mitä en oikeasti halua. Alistumalla koen hyväksyväni sen, että toisen teko on okei ja hän voi toistekin tehdä saman minulle.

Haluan olla ihminen, joka pitää puoliaan ja tarvittaessa jonkun toisenkin puolia.

En kuitenkaan lähtökohtaisesti halua olla sellainen, joka pitää omia puoliaan niin, että toiselle tulee paha mieli. Siihen en ainakaan haluaisi pyrkiä. Jos vain mahdollista niin haluan pitää puoleni mahdollisimman ystävällisesti ja lempeästi. Ei sitä tarvitse ilkeästi toiselle sanoa ja vedota hänen aivottomuuteen, vaan hyvin voi sanoa ystävällisesti ja empaattisesti kuten haluaisi itsellekin sanottavan vastaavassa tilanteessa. Tietysti on sitten ehkä joitakin tilanteita, joissa liiallinen ystävällisyys ei sovi kuvioon. Mieleeni tuli heti, että jos joku esimerkiksi käy käsiksi fyysisesti niin kyllä sitä silloin saa sanoa ilkeästikin ja puolustautua vaikka nyrkeinkin, koska siinä tilanteessa omien puolien pitäminen voi vaatia sen ja se tuntuu perustellulta.

Aina ei mielestäni ole kyse alistumisesta, jos antaa olla. Eihän aina esimerkiksi kannata alkaa väitellä tai haukkua toista esimerkiksi junassa tai kassajonossa, vaikka toinen olisikin homman aloittanut, vai kuinka sinusta? Joskus hiljaisuus ja esimerkiksi paikalta poistuminen on paras vastaus, eikä kyse ole alistumisesta. Olisikohan siinä oikeastaan kyse yhdestä tavasta pitää omia puolia? Sitä haluaa tarjota itselle jotain muuta ja parempaa, eikä jäädä jumittamaan tilanteeseen.

Joskus omien puolien pitäminen tarkoittaa mielestäni sitä, että tuo ainoastaan esille oman tahtonsa ja sen perustelut ja sitten yhdessä toisen osapuolen kanssa punnitaan molempien tahtoja ja perusteluita ja ideaalitapauksessa ehkä päädytään ratkaisuun, mikä on molemmista hyvä. Näin varmaan yleensä esimerkiksi parisuhteissa on tapana toimia. Sama lienee toimiva myös ystävyyssuhteissa ja vaikkapa paritöissä. Alistumista voisi olla vain suostua toisen ehdotuksiin kertomatta ollenkaan sitä näkökohtaa, mikä omasta mielestä on parempi. Se saattaa lopulta johtaa siihen, että alkaa tuntea katkeruutta ja vihaa toista kohtaan. Toisaalta jotkin rajat ehkä kannattaa pitää siinä, että ei ihan kaikkeen ole omaa tahtoaan tunkemassa, vaan hyväksyy toisen tahdon mukisematta ja on valmis sen verran joustamaan. Toinenkin voi olla oikeassa ja hänellä voi olla parempia ratkaisuja kuin itsellä. Ja ehkä joskus on oikeasti ihan samantekevää miten se homma hoituu.

Milloin Sinä pidät puolesi? Annatko ihmisten ohittaa sinua jonossa? Annatko ihmisten tehdä sinuakin koskevia päätöksiä sinulta kysymättä? Annatko ihmisten pompotella sinua omilla aikatauluillaan, joita he muuttavat oman mielensä mukaan? Annatko ihmisten puhua sinulle ihan miten he vain tahtovat? Annatko ihmisten koskea sinuun tavoilla, jotka eivät tunnu sinusta mukavalta? Otatko vastaan ravintolassa vääriäkin annoksia korjaamatta väärinkäsitystä? Otatko vastaan haukkuja, jotka ansaitsisi joku toinen? Entä annatko toisen istua istumapaikallasi leffateatterissa? Entä viedä varaamasi paikan jumppasalissa? ;) Tässä joitakin tilanteita, jotka ovat kaikki joskus olleet itseäni vastassa ja odottamassa reaktiotani. Taistelenko vai annanko vain olla?

Ja sitten omat vastaukseni kysymyksiin. Jono-ohitukset yleensä annan vain olla, sillä sen koen aikalailla samantekevänä missä järjestyksessä mennään ellei sitten ole poikkeustilanne eli että olisin itse kovassa kiireessä tai että jonossa olisi kyse siitä, että vain tietty määrä jonon ensimmäisiä saa jotakin ja menettäisin sen edun jonkun etuilun takia. Joissakin tapauksissa voin antaa ihmisten tehdä minuakin koskevia päätöksiä minulta kysymättä, mutta usein sellainen saa kyllä ärtymään ja nostamaan esille sen, että se ei ollut ihan okei. Aikataulupompotteluita olen sietänyt elämässäni ja voin jonkun verran sietääkin pistämättä ollenkaan hanttiin, mutta rajansa kaikella ja toistuessaan puuttuisin asiaan.

En ole koskaan sanonut kenellekään ”minulle ei puhuta noin” ja lähtökohtaisesti ehkä siedän vähän liikaakin kaikenlaista minulle osoitettua puhetta pistämättä vastaan, mutta tällaiset henkilöt usein päätyvät omalle mustalle listalleni, mikä tarkoittaa sitä, että välttelen heitä parhaani mukaan jatkossa. Jokin puolustusmekanismi sekin. Toisia minun on helpompi puolustaa, jos heihin esimerkiksi kohdistetaan jotain halventavaa ja pahaa puhetta. Lähtökohtaisesti en antaisi ihmisten koskea minuun tavoilla, jotka ei tunnu minusta mukavilta ja olisin oitis puolustamassa itseäni ja omaa oikeuttani koskemattomuuteen (koen, että olisin valmis tekemään sen tarvittaessa toisenkin puolesta), mutta en tiedä olisinko niin shokissa tilanteessa, että en pystyisikään siihen.

Ravintolassa en ottaisi vastaan vääriä annoksia, jos olen maksanut oikeasta annoksesta ja virhe on jonkun muun kuin minun. Tällaisessa tilanteessa koen kuitenkin vähän vaikeaksi ilmoittaa olevani tyytymätön annokseen. Ja itse asiassa jos kyse on vain muutamasta eurosta ja väärä annos ei ole ihan kelpaamaton niin silloin saatan tyytyäkin siihen mukisematta. Haukkuja, jotka ansaitsisi joku toinen, olen ottanut vastaan kyllä kiltisti asiakaspalvelutöissä ja joskus muussa elämässä esimerkiksi ystävään kohdistetut haukut hänen puolestaan. Lähtökohtaisesti en kyllä puolustautumatta nielisi haukkuja. Leffateatterissa en antaisi toisen istua paikallani, koska olen maksanut juuri siitä paikasta ja antamalla toisen istua siinä se tarkoittaisi sitä, että valtaisin jonkun toisen paikan, mikä ei kuuluisi minulle. Jumppasalipaikkaa en antaisi varastaa noin vain yrittämättä pitää sitä itselläni.

Jotain joustoa lienee aina löydettävissä, eikä voi sanoa, että nämä vastaukset pätevät aina ja kaikkialla. Puolustaudun ja pidän puoliani siitä syystä, että koen toisen toimivan näissä tilanteissa väärin eli tavalla, jolla en itse toimisi, koska näen sen epäkohteliaana tai loukkaavana.

Miten sinä toimisit? Minkälaisia valintatilanteita eteesi on sattunut?