maanantai 17. lokakuuta 2016

Ei on vaikea sana



Tällä kertaa haluan postata siitä, miten vaikeaa voi välillä olla kieltäytyä jostakin. Olen sitä mieltä, että aina on oikeus kieltäytyä. Jos et halua tehdä jotakin niin kieltäydy. Niin yksinkertaista se on. Ja tästä huolimatta saatan tuskailla tuntikausia tai siirtää jopa päiviä jotakin asiaa, jos tiedän, että pitäisi kieltäytyä, mutta en just nyt jostakin syystä heti siihen kykene. Haluan vielä katsoa jos muutankin mieleni. Tai haluan vielä miettiä tarkemmin, että millä sanoilla tai miten kieltäydyn. Tai sitten on niitä tilanteita, kun kieltäytyy saman tien ja sitten juttu jää vaivaamaan. Olinko tyly? Pahoitinko toisen mielen? Olisinko voinut joustaa kuitenkin tämän kerran? Oliko tämä nyt viimeinen kerta, kun hän ehdotti jotakin?

Esimerkkitilanteita. Tapaus 1. Ystävä kutsuu jonnekin tapahtumaan ja tiedän heti, että en halua tai pysty osallistumaan. Voi olla, että kyse on vaikkapa siitä, että tapahtuma on liian epämiellyttävä, liian kallis tai liian huonoon ajankohtaan. Saattaa olla todella vaikeaa kirjoittaa esimerkiksi viesti, jossa sanoo, että ei pääse. Koska se on niin vaikeaa niin en yleensä edes lähde siihen kevyin perustein. Haluan miettiä ummet ja lammet että jos kuitenkin. Jos nyt joustaisin. Kieltäytymisestä saattaa kuitenkin jäädä vähän ikävä fiilis. Ja jos ystävä ei esimerkiksi vastaa tähän viestiin pitkään aikaan niin mielikuvitus lähtee joskus laukkaamaan. Nyt se suuttui ja loukkaantui. Uusia kutsuja ei enää tule. Ystävyys on ohi… en ole tässä yhtään dramaattinen. ;)

Tapaus 2. Kauppiaat ym. Kun kävelen esimerkiksi kaupungilla ja minut pysäyttää kaupustelija tai feissari niin myyntipuheen jälkeen on vaikea sanoa ei. Okei, tilastojen valossa se ei ole mulle ollenkaan vaikeaa. Olen muistaakseni aina kieltäytynyt onnistuneesti. Kieltäytymisestä vaan tuppaa usein jäämään myös vähän sellainen ikävä fiilis, kun olen toisen aikaa tuhlannut ja hän on kaikkensa yrittänyt. Ihan kuin olisin huijannut toista ja antanut ymmärtää, että ostaisin. Etenkin, jos siinä kaupustelun yhteydessä on esimerkiksi laitettu käsivoiteet käsiin tai suoristettu hiuksia. Yleensä yritän tästä syystä kiertää aina kaukaa kaikenlaiset kaupustelijat. Joskus tuntuu tylyltä, jos menen vaan reippaasti ohi ja totean, että ei kiitos.

Tapaus 3. Kun joku läheinen pyytää tai toivoo jotakin oikein paljon, mitä haluaisit periaatteessa antaa hänelle, mutta tiedät tulevan tilanteen olevan itsellesi liian epämukavuusalueella, liian hankala tai aiheuttavan itsellesi enemmän vain pahaa mieltä. Näissä tilanteissa on välillä vaikeaa asettaa oma mukavuus toisen mukavuuden edelle ja tekee mieli joustaa toisen vuoksi.

Tapaus 4. Kun olet baarissa tai yökerhossa ja joku tulee siihen liehittelemään. Välillä joku tulee siihen samaan pöytään ja alkaa jutella ja kysellä kysymyksiä, vaikka et jaksaisi jutella kenellekään tuntemattomalle. Ja välillä joku tulee tanssilattialla vähän liian lähelle tai alkaa koskea. Välillä näissä tilanteissa voi olla vaikea reagoida ja pyytää toista esimerkiksi lähtemään toiseen pöytään tai kauemmas tanssimaan. Vaikka olisi ystävien ympyröimänä, voi olla, että kukaan ei reagoi, vaan kaikki antaa tilanteen olla. Joskus tilanne ratkaistaan sillä, että lähdetään itse pois tilanteesta.

Ja Tapaus 5. Kun olet ihmisten seurassa ja sinulle tarjotaan jotakin, mitä et halua syödä tai juoda. Joskus myöntyminen on vaan niin paljon helpompaa kuin kieltäytyminen. Jos kieltäydyt lihasta niin sitä ihmetellään, että oletko kasvissyöjä ja vaaditaan perusteluita. Jos kieltäydyt alkoholista niin sitä ihmetellään, että oletko absolutisti ja vaaditaan perusteluita. Ja jos et ota sitä toista palaa kakkua muiden ottaessa niin kysytään, että oletko laihdutuskuurilla. Kieltäytyminen voi olla joskus vaikeaa ja tuntua epäkohteliaalta.

Miksi on niin vaikea kieltäytyä ja sanoa ei? Kai se liittyy siihen, että ei halua pahoittaa toisen mieltä tai tuottaa pettymystä. Sitä haluaa olla pidetty ihminen, eikä sellainen ikävä ihminen, joka sanoi ei. Olen paljon pohtinut tätä, koska kieltäytymisen tilanteita tulee eteen aina vain ja sen jälkeen usein jää miettimään, että tekikö nyt oikean ratkaisun. Sitä haluaisi kysyä joltakin toiselta, että tekikö varmasti oikein ja oliko se okei. Ihan kuin en luottaisi tarpeeksi omaan arviointiini. Toivon, että joskus olen tässä itsevarmempi. Ja kyllä se kieltäytyminen mielestäni on nykyisin jo helpompaa kuin joitakin vuosia aiemmin eli ehkä siinä kehittyy. Sanonpa tässä heti nyt myös, että ihminen voi olla hyvinkin ihana, upea ja pidetty, vaikka hän sanoisikin ei. Kieltäytymisessä ei ole kyse siitä, että haluaisi olla ilkeä tai loukata toista. Kyse on siitä, että kunnioittaa ja arvostaa itseään ja pitää puolensa. Pitää kiinni rajoistaan, eikä anna toisen polkea niitä. (Toki joskus kieltäytymisessä voi olla kyse vallankäytöstä ja ilkeydestäkin, ehkä toiste lisää siitä).

Kun olen tilanteessa, jossa täytyy kieltäytyä, pyrin yleensä asettumaan toisen henkilön asemaan. Kun mietin, että olisin itse se, joka vastaanottaa sen kieltäytymisen niin tilanne usein helpottuu. Nimittäin jos olisin tapauksessa 1 se ystävä niin en loukkaantuisi kieltäytymisestä, vaan pyrkisin ymmärtämään. En vaatisi ystävää tilille, en suunnittelisi kostotoimia, en poistaisi häntä ystävistä tai mitään sellaista. Ystävyys kestäisi kyllä kieltäytymisen. Ystävyys on vahvaa tekoa. Aina saa kieltäytyä. Olisi myös kamalaa ajatella, että ystävä on jotenkin uhrannut itsensä miellyttääkseen ja tekemässä jotakin, mitä hän ei todellisuudessa olisi halunnut. Haluaisin olla sellainen ystävä, jolle on helppoa esittää myös vastalauseita ja kieltäytymisiä ilman, että tarvitsee pelätä raivokohtausta, suurta musertumista tai ystävyyden loppumista. Luulen, että ystäväni ovat samoilla linjoilla kanssani tässä.

Jos olisin kaupustelija, en ottaisi nokkiini kieltäytymisestä. Sehän vaan kuuluu asiaan, se on jokaisen oikeus ja niitä varmasti tulee useampia päivittäin. Jos olisin tapauksen 3 läheinen pyytämässä ja toivomassa jotakin, en haluaisi vastaanottaa toiselta mitään, minkä hän kokee itselleen jotenkin ikäväksi. Se olisi vaan niin väärin ja itsekästä. Tapauksessa 4 on vaikea asettua liehittelijän asemaan, koska näen liehittelijän toimivan tilanteessa vähintäänkin epäkohteliaasti. Jos olisin hän, lähtisin pois jo yhdestä pahasta katseesta tai ainakin viimeistään sitten kun joku sanoisi ääneen haluavansa, että poistun. En usko, että siitä jäisi pahaa mieltä. Syyttäisin vain itseäni liiasta tungettelusta ja tilannetajun puutteesta. Tapauksessa 5 en haluaisi kyllä pakottaa tai painostaa ketään tekemään mitään vastoin omaa tahtoaan. Mutta totuuden nimissä täytyy tunnustaa, että olen saattanut joskus vaatia jotain perustetta kieltäytymiselle tai yrittänyt tarjota uudestaan kieltäytymisen jälkeenkin kuin kunnioittamatta sitä ekaa kieltoa. Auts. Tällä tavoin olen saattanut tehdä tilanteesta kieltäytyjälle tukalamman, vaikka en kyllä lähtökohtaisesti haluaisi sellaista tehdä. Pitää olla tarkkana näissä tilanteissa, että toimii kuten haluaisi toisenkin toimivan, jos osat olisi toisinpäin. Haluaisin ajatella, että kun kieltäytyy niin ei ole velvollinen perustelemaan kenellekään mitään ellei halua ja että yksi ei-sana riittää ja siitä tulee jo ymmärtää.

Yleensä kun näitä miettii niin kieltäytymisestä tulee helpompaa. Ja paljon on mielestäni kiinni siitäkin, että miten sen kieltäytymisen hoitaa. Ei varmaan kukaan tykkää, jos joku aivan viime tingassa kieltäytyy esimerkiksi sovittuun tapaamiseen tulemisesta, kun sen voisi hoitaa jo hyvissä ajoin ilman, että toinen joutuu näkemään vaivaa. Kieltäytymisen voi hoitaa mahdollisimman hyvällä tavalla. Tosin sekin täytyy huomioida, että kaikki eivät suhtaudu kieltäytymisiin niin ymmärtäväisesti. Jotkut voivat loukkaantua ja pahoittaa mielensä. Jotkut voivat ottaa sen henkilökohtaisena loukkauksena. Niitäkin on, jotka lopettavat ystävyyden. Lienenkö itsekään todellisuudessa aina niin ymmärtäväinen? Missähän menee oma ymmärtämisen rajani? Ja onko olemassa joitakin asioita, joista ei vaan saa eikä voi kieltäytyä, vaikka tekisi mieli?

Onko Sinun helppoa kieltäytyä? Onko sinulla antaa vinkkejä kieltäytymiseen? Mitä ajatuksia postaus herätti?


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti