Kun kosketus ylittää rajan – miksi juuri minä?

Kävelen juna-asemalla. On maanantai ja kello lähenee kahdeksaa illalla. Ohitan paikalleen pysähtyneitä ihmisiä. Huomaan, että ryhmä nuoria on kävelemässä ohitseni. Yksi nuori erkanee ryhmästä. Hetken näyttää siltä, että hän on menossa jonnekin kiertämällä takaani, vaikka samalla ihmettelen, että hän ei jätä enempää tyhjää tilaa väliimme. Kaikki tapahtuu hyvin nopeasti. Tunnen miten hän puristaa minua pakarasta. Ja sitten hän naurahtaa ja palaa juosten takaisin nuorten ryhmään, jossa kaikki tuijottavat ja nauravat. He jatkavat matkaansa. Minä ihmettelen mitä juuri tapahtui. Katson nopeasti ympärilleni. Näkikö kukaan?

Junassa menen istumaan penkille. Olen järkyttynyt ja tekisi mieli itkeä. Samalla mietin, että ylireagoinko nyt. Eihän se ollut paljon mitään. Pieni kosketus vain. Syyllistän itseäni siitä, että en tehnyt mitään. Olisi pitänyt pitää puhuttelu tekijälle ja koko nuorten ryhmälle ja sanoa, että se ei ollut okei. Olisi pitänyt tajuta jo ennalta mitä tulee tapahtumaan ja mennä toista reittiä tai väistää ajoissa. Toisaalta mietin, että olisi pitänyt pukea löysät housut eikä ne ihonmyötäiset urheilutrikoot. Mietin kehtaanko kertoa kenellekään tapahtuneesta. Mitä jos se on liian noloa ja häpeällistä?

Tällaisissa tunnelmissa olin tänä keväänä. Aikaa on kulunut jo sen verran, että olen käsitellyt tapahtuman, mutta silti on kuin se olisi tapahtunut vasta eilen. Niin hyvin muistan tilanteen yksityiskohtineen. Tilanteesta jäi kysymyksiä pyörimään mieleeni. Miksi juuri minä? Miksi olin häpeissäni, vaikka en ollut tehnyt mitään väärää? Miten sellaista saattoi tapahtua ja niin yllättäen? Uskaltaako enää liikkua missään? Tilanne ei ollut ensimmäinen, kun joku loukkasi koskemattomuuttani ilman lupaani. Tuntemukset ja ajatukset olivat samankaltaisia edellisen kokemukseni kanssa, vaikka pidän edellistä kokemustani huomattavasti rajumpana kuin tätä uudempaa. Sekään ei ole unohtunut, vaikka siitä on jo vuosia.

Meillä oli kotona silloin bileet ja paikalla oli myös muutama sellainen henkilö, jota en entuudestaan tuntenut. Yksi näistä henkilöistä päätti omatoimisesti jäädä yöksi ja tuli viereeni sänkyyn. Henkilö ei ymmärtänyt, että en halunnut hänen koskevan enkä halunnut häntä edes siihen viereeni. Saattoi olla, että alkoholi oli sumentanut hänen ymmärryskykynsä, mutta saattoi olla, että hän oli muutenkin kykenemätön ymmärtämään. Onnekseni ikävä tilanne ratkesi lopulta sillä, että pääsin pakenemaan. Hassua sinänsä, että minun tuli lähteä omasta kodistani keskellä yötä, jotta sain olla rauhassa. Kyseinen henkilö nukkui sängyssäni sen yön…

Jälkeenpäin olin häpeissäni siitä, että minulle kävi niin. Mietin myös illan aikana tekemiäni virheitä. En mielestäni ollut mitenkään liian ystävällinen tai flirttaileva tälle henkilölle. En mielestäni ollut pukeutunut mitenkään liian paljastavasti enkä mielestäni antanut ymmärtää, että huoneeseeni saisi tulla, kun olin mennyt nukkumaan. Kohtalon ivaa lienee se, että huoneeni oven lukko oli rikkoutunut vähän aiemmin ja ovea ei siis saanut lukkoon, ainoastaan kiinni. Koska olin mielestäni kuitenkin ehkä juonut hieman liikaa illan aikana, se oli jotenkin kummallisella tavalla syyllisyyttäni vahvistava seikka. Toinen syyllisyyttäni vahvistava seikka minulle oli se, että en mielestäni käyttänyt tarpeeksi voimakeinoja saadakseni tämän henkilön pois kimpustani. Vasta jälkikäteen ymmärsin, että silläkään ei ollut mitään väliä. En mitenkään ollut syyllinen, vaikka mieleni yritti sitä minulle niin kovasti myydä.

Kenenkään ei pitäisi joutua kokemaan sitä, että joku loukkaa henkilökohtaista koskemattomuutta ja ahdistelee seksuaalisesti. Siitä jää jälki, kun joku ylittää rajan. Turvallisuudentunne rikkoutuu, kun tajuaa, että rajan voi joku ylittää ja siihen ei voi itse vaikuttaa kuten haluaisi. Joka päivä näitä tilanteita tapahtuu. Ihan kenelle vain. Se on todella väärin. Kiitos Donald Trumpille siitä, että hän toi seksuaalisen ahdistelun puheenaiheeksi. Monet ovat innostuneet kertomaan kokemuksistaan. Ja näistä asioista nimenomaan pitää puhua, jotta ne tulevat näkyviksi. Näkyvinä ne ovat olemassa muillekin kuin heille, joita kokemus koskettaa henkilökohtaisesti.

Kokemuksesta toipuminen voi olla hyvin vaikeaa. Omat kokemukseni syöksivät minut vaikeiden tunteiden ja ajatusten äärelle, mutta ne myös pakottivat etsimään tietoa ja muiden kokemuksia. Tiesin jotakin jo entuudestaan, mutta teoriatieto on aina niin erilaista kuin oman kokemuksen kautta saatu tieto. Vaikka teoriassa olen tiennyt, että tilanteessa ei ole mitään hävettävää eikä itseään saa syyllistää, kokemuksen tullessa omalle kohdalle häpeä ja syyllisyys vain iskevät aika kovalla voimalla. Sitä on ehkä vaikea kuvitella, jos siitä ei ole omaa kokemusta. Joskus myös ympäristön reaktiot voivat vaikuttaa. Edelleen on ihmisiä, jotka saattavat vähätellä tai syyllistää tapahtuneesta, joten ihan kenelle tahansa omasta kokemuksesta ei kannata puhua, ainakaan ihan ensimmäisenä. Puhua kuitenkin kannattaa ja mielellään paljon. On hyvä saada se kaikki sisältä ulos.

Turvallisuudentunne ja luottamus ihmisiin tulee rakentaa uudelleen. Jos pelolle antaa vallan ja jos sen antaa kasvaa niin sitten ei kyllä tunne oloaan enää missään turvalliseksi. Muistan itse, miten saatoin panikoida esimerkiksi jäädessäni hissiin kahdestaan jonkun mahdollisesti vaarallisen henkilön kanssa. Hyväntahtoinenkin kosketus saattoi laukaista voimakasta pahoinvointia ja ahdistusta. Vähitellen siitäkin selviää, kun etenee rauhassa ja kykenee ymmärtämään omaa reaktiota. Oma arvo ihmisenä voi myös vaatia työstämistä, jos kokemus jättää ajatuksia esimerkiksi omasta arvottomuudesta, vähäpätöisyydestä tai likaisuudesta.

Loppuun vielä linkki. Mielestäni hyvä video löytyy täältä: https://www.youtube.com/watch?v=oQbei5JGiT8 Videolla verrataan suostumusta teenjuontiin. Jos kerran juot teetä, se ei tarkoita, että jatkossa haluat aina teetä. Jos aloitat teenjuonnin, se ei tarkoita, että tee pitäisi pakkojuottaa sinulle loppuun asti. Jos pyysit teetä alunperin, sinulla on lupa muuttaa mielesi, eikä sinun ole pakko juoda sitä teetä. Jos olet tajuton tai unessa, et halua teetä. Niin omituista, että joillekin pitää tällaisia vääntää rautalangasta, mutta hyvä, että silloin väännetään ne selkeiksi yksinkertaisella esimerkillä. Video voi myös auttaa heitä, jotka tuntevat turhaa syyllisyyttä ja häpeää tapahtuneesta.

Turvallista päivää sinulle! Rakkautta ja valoa! <3