Erityisherkkyys tai ylipäätään herkkyys on totuttu usein näkemään maailmassamme heikkoutena. Merkkinä liiallisesta tunteellisuudesta, pehmeydestä ja haavoittuvaisuudesta. Merkkinä ihmisestä, joka ei maailman kovissa aallokoissa pärjää ilman erityisjärjestelyitä ja erityistä huolenpitoa. Maailma ei ole ymmärtänyt mikä voima herkkyydessä on. Maailmaa tulisi ravisuttaa näkemään, että herkkyys ei ole koskaan ollut heikkoutta vaan täysin päinvastoin. Maailma tarvitsee eläytyjiä ja toisen ilon ja tuskan ymmärtäjiä. Erityisherkän empatiakyky on jotakin, mikä saa sanattomaksi. On ihan mieletön lahja ja vahvuus, että voi eläytyä toisen asemaan ilman, että on edes kokenut mitään vastaavaa itse.
Moni kokee herkkyytensä välillä hyvin painavaksi taakaksi. Sitä haluaisi oppia kovettamaan itseään ja olemaan kova ja tunteeton. Joskus maailmantuska kaatuu harteille sellaisella voimalla, että sitä haluaisi vain vaihtaa planeettaa ja jättää kaiken taakse. On vaikea ymmärtää, miten moni ihminen kulkee elämässä silmät sidottuina vain omaa napaa tuijottaen huomioimatta lainkaan sitä kaikkea mitä ympärillä on tapahtumassa. On vaikea ymmärtää, miten toisen kipu, tuska tai kuolema ei hetkauta. Ihmisiä ja eläimiä kuolee, ympäristöä tuhotaan, on väkivaltaisuutta, yksinäisyyttä ja pahoinvointia. Miten voi olla, että niin moni vain kääntää katseensa pois ja jatkaa elämää kuin ei mitään? Kuin se ei koskettaisi heitä ollenkaan?
Herkät ymmärtävät maailmassa vallitsevan pahuuden, epäoikeudenmukaisuuden ja kärsimyksen määrän sellaisella tavalla, mitä moni ei pysty ymmärtämään. Heidän ei tarvitse olla itse kokemassa sitä. Heille riittää se, että joku kokee sen. Toisen tuska on yhteinen ja kuin itse koettu, ei erillinen. Uutisten seuraaminen saattaa olla herkälle välillä hyvinkin kuormittavaa. Oma kokemukseni esimerkiksi on, että jo pelkän uutisen lukeminen voi luoda hyvin voimakkaita tuntemuksia, sillä ei ole kovin vaikeaa kuvitella itseään sinne uutisen tilanteeseen ja paikallaolleiden ihmisten asemaan. Ihmisten kokema tuska, pelko ja pahoinvointi on kuin omaani.
Herkkyyden ansiosta eläytyminen toisen iloon ja onneen voi myös olla hyvin voimakasta. Toisen ilo on kuin oma ilo. Esimerkiksi viime aikoina olen saanut iloita todella paljon lahjakkaan Saara Aallon X Factor esityksistä ja menestyksestä. Sitä tuntee ihan kylmiä väreitä ja silmät kostuu onnesta, kun näkee jotain niin vaikuttavaa ja toisen kokeman ilon. Olen myös huomannut, että Facebookissa silmiin osuu useinkin todella koskettavia postauksia ihmisten hyvistä teoista. Tällä viikolla siellä oli postaus ikääntyneen pariskunnan saunatoiveesta ja siitä miten se heille jossain hoitokodissa järjestettiin ja he olivat onnessaan. Voi aww!
Kun ikää on tullut lisää olen huomannut, että herkkyys minussa on vain vahvistunut. On kuin sydän olisi laajentunut entisestään ja pystyisi tuntemaan vieläkin enemmän. Ennen en olisi herkistynyt yhtälailla kuolleista linnuista ja oravista ulkona saati sitten kotoani löytämistäni kärpästen ruumiista. Aiemmin silmät eivät kostuneet yhtä herkästi kaikesta kauniista ja koskettavasta kuten muiden ihmisten häistä, muiden elämäntarinoista tai ihan vain siitä, miten kiitollinen sitä voikaan olla kaikesta. En edes pysty sanoin kuvailemaan sitä kaikkea tunteen ja eläytymisen määrää, mitä kohtaan päivittäin. Tämä kaikki tuntuu niin oikealta suunnalta. Ennen olin usein pyytelemässä anteeksi herkkyyttäni ja koin sen jotenkin vääräksi tavaksi kokea asioita, mutta nykyisin en voisi kuvitella mitään muuta tapaa. Menettäisin siinä ihan liikaa. Ja maailma menettäisi jotakin hyvin arvokasta.
Moni kokee herkkyytensä välillä hyvin painavaksi taakaksi. Sitä haluaisi oppia kovettamaan itseään ja olemaan kova ja tunteeton. Joskus maailmantuska kaatuu harteille sellaisella voimalla, että sitä haluaisi vain vaihtaa planeettaa ja jättää kaiken taakse. On vaikea ymmärtää, miten moni ihminen kulkee elämässä silmät sidottuina vain omaa napaa tuijottaen huomioimatta lainkaan sitä kaikkea mitä ympärillä on tapahtumassa. On vaikea ymmärtää, miten toisen kipu, tuska tai kuolema ei hetkauta. Ihmisiä ja eläimiä kuolee, ympäristöä tuhotaan, on väkivaltaisuutta, yksinäisyyttä ja pahoinvointia. Miten voi olla, että niin moni vain kääntää katseensa pois ja jatkaa elämää kuin ei mitään? Kuin se ei koskettaisi heitä ollenkaan?
Herkät ymmärtävät maailmassa vallitsevan pahuuden, epäoikeudenmukaisuuden ja kärsimyksen määrän sellaisella tavalla, mitä moni ei pysty ymmärtämään. Heidän ei tarvitse olla itse kokemassa sitä. Heille riittää se, että joku kokee sen. Toisen tuska on yhteinen ja kuin itse koettu, ei erillinen. Uutisten seuraaminen saattaa olla herkälle välillä hyvinkin kuormittavaa. Oma kokemukseni esimerkiksi on, että jo pelkän uutisen lukeminen voi luoda hyvin voimakkaita tuntemuksia, sillä ei ole kovin vaikeaa kuvitella itseään sinne uutisen tilanteeseen ja paikallaolleiden ihmisten asemaan. Ihmisten kokema tuska, pelko ja pahoinvointi on kuin omaani.
Herkkyyden ansiosta eläytyminen toisen iloon ja onneen voi myös olla hyvin voimakasta. Toisen ilo on kuin oma ilo. Esimerkiksi viime aikoina olen saanut iloita todella paljon lahjakkaan Saara Aallon X Factor esityksistä ja menestyksestä. Sitä tuntee ihan kylmiä väreitä ja silmät kostuu onnesta, kun näkee jotain niin vaikuttavaa ja toisen kokeman ilon. Olen myös huomannut, että Facebookissa silmiin osuu useinkin todella koskettavia postauksia ihmisten hyvistä teoista. Tällä viikolla siellä oli postaus ikääntyneen pariskunnan saunatoiveesta ja siitä miten se heille jossain hoitokodissa järjestettiin ja he olivat onnessaan. Voi aww!
Kun ikää on tullut lisää olen huomannut, että herkkyys minussa on vain vahvistunut. On kuin sydän olisi laajentunut entisestään ja pystyisi tuntemaan vieläkin enemmän. Ennen en olisi herkistynyt yhtälailla kuolleista linnuista ja oravista ulkona saati sitten kotoani löytämistäni kärpästen ruumiista. Aiemmin silmät eivät kostuneet yhtä herkästi kaikesta kauniista ja koskettavasta kuten muiden ihmisten häistä, muiden elämäntarinoista tai ihan vain siitä, miten kiitollinen sitä voikaan olla kaikesta. En edes pysty sanoin kuvailemaan sitä kaikkea tunteen ja eläytymisen määrää, mitä kohtaan päivittäin. Tämä kaikki tuntuu niin oikealta suunnalta. Ennen olin usein pyytelemässä anteeksi herkkyyttäni ja koin sen jotenkin vääräksi tavaksi kokea asioita, mutta nykyisin en voisi kuvitella mitään muuta tapaa. Menettäisin siinä ihan liikaa. Ja maailma menettäisi jotakin hyvin arvokasta.
Maailmassa tarvitaan erilaisia ihmisiä. Tarvitaan niitä, jotka eivät käännä katsettaan pois, vaan uskaltavat tuntea vahvasti. Se on rohkeutta, mitä vaalia ja ihailla. Ei myöskään liene ihan sattumaa, että monet parhaista auttajista, kirjoittajista, muusikoista, opettajista ja taitelijoista ovat herkkiä. ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti