Nyt on sellainen kirjaputki päällä, että blogi saattaa alkaa muistuttamaan kirjablogia. On niin ihanaa lukea vaihteeksi muutakin kuin tenttikirjoja! Hyllyssä on odottamassa kirjoja ja olen varannut useita kirjoja kirjastosta. Onpa kivaa päästä niiden maailmaan. Olen kyllä aina tykännyt lukea, joten tuntuu hyvältä, että on nyt enemmän aikaa tälle rakkaalle harrastukselle. Viimeksi luin Johanna Elomaan kirjan Säästä ajatuksesi eläviä varten. Olin kuullut kirjan käsittelevän läheisen itsemurhasta selviämistä, joten se oli se syy, miksi alunperin halusin lukea kirjan.
Kirjasta tekee erityisen mielenkiintoisen se seikka, että se on tositarina. Kirjassa kerrotaan surun käsittelystä. Päähenkilö on menettänyt veljensä ja lisäksi hän on myös eronnut miesystävästään. Päähenkilö lähtee etsimään itseään Intian ashramiin, Borneon orankien kuntoutuskeskukseen ja Balille. Kirja käy hyvin sellaisesta mielikuvitusmatkailusta, koska itsensä pystyy hyvin kuvittelemaan päähenkilön maisemiin. Jonkin verran ehkä myös mielestäni tylsiä kohtia mukana sisällössä, mutta jokainen löytää ehkä jotakin mielenkiintoista tietoa. Minua kiinnosti erityisesti kirjan sisältämät elämänviisaudet, ravintoasiat ja tapaamiset gurujen ja astrologien kanssa. Toki myös veljen kuoleman käsitteleminen oli pääkiinnostuksenkohteena.
Kuvailisin kirjaa mielenkiintoiseksi lukukokemukseksi. Se tempaisi hyvin mukaansa ja onnistui antamaan myös tietoa asioista, joista en tiennytkään haluavani tietää. Pientä inspiraatiotakin taisi tulla. Kiinnostaisi kyllä tietää lisää ainakin orankien elämästä ja palmuöljyn viljelystä sekä astrologian maailmasta. Hauska sattuma oli sekin, että Intian ashramissa oltiin kuin hiljaisuuden retriitissä. Se sopi hyvin minulle, koska koin vastikään elämäni ensimmäisen hiljaisuuden retriitin. Parasta kirjassa oli se, että se on tositarina. On aina mielestäni tosi kiehtovaa päästä lukemaan toisen ihmisen ajatuksista ja elämästä.
Muutama elämänviisaus vielä kirjasta, koska nämä haluaisin tallentaa mieleeni: ”Aurinko on ollut sisällämme aina, mutta elämme maailmassa, jossa sen eteen on vedetty verhot. Ainoa, mitä meidän tulee tehdä, on avata verhot ja katsoa” (Pujya Swami Chidanand Saraswatiji) ja ”Kasvaminen ja muutos sattuvat, mutta eniten sattuu jääminen tarinaan, johon ei kuulu”(tuntematon).
Nyt on muuten hyvä tilaisuus suositella kirjoja luettavaksi. Otan vinkkejä mielelläni vastaan ja niitä voi laittaa kommentteihin. Kiitän jo etukäteen! Ja hei, aina kun postaan jostain kirjasta niin olisi kiva kuulla, että onko kirja muillekin tuttu ja mitä siitä on tykätty. :)
Kirjasta tekee erityisen mielenkiintoisen se seikka, että se on tositarina. Kirjassa kerrotaan surun käsittelystä. Päähenkilö on menettänyt veljensä ja lisäksi hän on myös eronnut miesystävästään. Päähenkilö lähtee etsimään itseään Intian ashramiin, Borneon orankien kuntoutuskeskukseen ja Balille. Kirja käy hyvin sellaisesta mielikuvitusmatkailusta, koska itsensä pystyy hyvin kuvittelemaan päähenkilön maisemiin. Jonkin verran ehkä myös mielestäni tylsiä kohtia mukana sisällössä, mutta jokainen löytää ehkä jotakin mielenkiintoista tietoa. Minua kiinnosti erityisesti kirjan sisältämät elämänviisaudet, ravintoasiat ja tapaamiset gurujen ja astrologien kanssa. Toki myös veljen kuoleman käsitteleminen oli pääkiinnostuksenkohteena.
Kuvailisin kirjaa mielenkiintoiseksi lukukokemukseksi. Se tempaisi hyvin mukaansa ja onnistui antamaan myös tietoa asioista, joista en tiennytkään haluavani tietää. Pientä inspiraatiotakin taisi tulla. Kiinnostaisi kyllä tietää lisää ainakin orankien elämästä ja palmuöljyn viljelystä sekä astrologian maailmasta. Hauska sattuma oli sekin, että Intian ashramissa oltiin kuin hiljaisuuden retriitissä. Se sopi hyvin minulle, koska koin vastikään elämäni ensimmäisen hiljaisuuden retriitin. Parasta kirjassa oli se, että se on tositarina. On aina mielestäni tosi kiehtovaa päästä lukemaan toisen ihmisen ajatuksista ja elämästä.
Muutama elämänviisaus vielä kirjasta, koska nämä haluaisin tallentaa mieleeni: ”Aurinko on ollut sisällämme aina, mutta elämme maailmassa, jossa sen eteen on vedetty verhot. Ainoa, mitä meidän tulee tehdä, on avata verhot ja katsoa” (Pujya Swami Chidanand Saraswatiji) ja ”Kasvaminen ja muutos sattuvat, mutta eniten sattuu jääminen tarinaan, johon ei kuulu”(tuntematon).
Nyt on muuten hyvä tilaisuus suositella kirjoja luettavaksi. Otan vinkkejä mielelläni vastaan ja niitä voi laittaa kommentteihin. Kiitän jo etukäteen! Ja hei, aina kun postaan jostain kirjasta niin olisi kiva kuulla, että onko kirja muillekin tuttu ja mitä siitä on tykätty. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti