Kirjoittajapiirin ensimmäinen tapaaminen

Viime viikonloppuna suuntasin elämäni ensimmäiseen kirjoittajapiirin tapaamiseen. Uudet kokemukset jatkuvat siis! Kyllähän se jännitti, mutta jos samalla viikolla on ollut jo gynekologin tapaaminen niin tämä tapaaminen oli siihen verrattuna helppo nakki. Eipähän tarvinnut levitellä jalkoja! Minä ja neljä muuta kokoonnuimme siis yhden kirjoittajapiirin jäsenen kotiin.

Ensin esittäydyimme nimeltä. Olimme tutustuneet facebookissa ja niin vain sai kaikki nimet kasvonsa. Se on aina jännää. Sitä kuvittelee nimen ja profiilikuvan perusteella kaikenlaista ja usein itse ihminen onkin jotain vähän erilaista (yllätys). Tapaamisen jälkeen on kiva katsoa ihmisen profiilia ja nähdä se niin sanotusti uusin silmin, kun ihminen on jollain tapaa tuttu. Profiilin ymmärtää uudessa valossa. Ymmärtääköhän kukaan mitä yritän selittää? No kuitenkin. Huomasin taas itsestäni sen, että nimet ei oikein pysyneet päässä, kun niitä tuli yhdellä syötöllä monta ja olin liian huolestunut siitä, että sanon oman nimeni oikein. Aina kannattaa olla huolissaan, eihän sitä tiedä jos vielä joskus onnistun sanomaan nimekseni jonkun muun tai vaikka unohdan koko nimen. Onneksi saatoin tarkistaa facebookista osallistujien nimiä uudelleen, koska kysyähän ei voinut uudemman kerran. ;)

Aluksi kerroimme toisillemme toiveistamme kirjoittajapiirin suhteen ja kerroimme jotain siitä, mitä olemme kirjoittaneet. Yhteistä oli se, että kaikilla meillä oli meneillään jokin oma kirjaprojekti. Se kierros kesti kauan, koska innostuimme keskustelemaan vaikka mistä ja jaoimme toisillemme vinkkejä kirjoittamiseen. Sain hyviä vinkkejä ja ideoita, kun avauduin omista kirjoitushaasteista. Ennen kaikkea tuntui tosi hyvältä huomata, että muutkin pohtivat samoja juttuja ja painivat samojen haasteiden kanssa. Vaikutti siltä, että kaikki ymmärsivät heti mistä oli kyse, kun vähänkin suuta avasi. Hieno kokemus! Ymmärsin, että olin selvästi kaivannut vertaistukea.

Muutamia kirjoitusideoita voisin tässä mainita, mitä jäi mieleen. Yksi oli se, että kannattaa kirjoittaa paljon ja sitten vaan siitä joukosta poimia edes yksi hyvä lause jatkoon, jos ei muuta. Se on parempi kuin olla kirjoittamatta mitään. Esimerkiksi jos haluaa harjoitella ympäristön kuvailua niin voi kirjoittaa niin monta lausetta kuin keksii ja lopuksi sitten vaan katsoa, että tuliko ulos mitään hyvää. Kuvailussa myös kannattaa keskittyä muuhunkin kuin näköaistiin. Henkilöihin liittyen puolestaan voi pohtia päämääriä, sillä ne ohjaavat tätä henkilöä ja erottavat hänet tarinan muista henkilöistä. Henkilöihin voi saada hyviä ideoita tarkkailemalla ihmisten maneereita ja pukeutumista. Kävi myös ilmi, että kävely ulkona saattaa olla erinomainen keino saada inspiraatiota. Ja lukujen pituuteen ei pidä takertua: luvut voivat olla minkä pituisia vain ja vaihdella saman kirjan sisällä.

Tunnelma tapaamisessa oli positiivinen ja kannustava, mikä oli ihanaa, koska sellaista toivoinkin. Ensi kertaa varten tarkoituksena on lähettää ennakkoon muille jokin oma kirjoitus, johon toivoo palautetta. Jännittää jo! Huomasin kirjoittajapiirissä, että taisin olla ainoa, joka ei ole koskaan lukenut ääneen omaa tekstiään missään. Vaikutti siltä, että muille on tuttua oman tekstin jakaminen. Olen siis pahasti epämukavuusalueella tässä tulevina kuukausina, kun pääsen jakamaan tekstejäni ja saamaan niistä palautetta kasvotusten. Eihän mulla muuten ole kokemusta siitäkään, että antaisin palautetta muiden kirjoituksista, kääk! Sitä jo kuvittelee, että muiden tekstit ovat varmasti tosi wow ja oma teksti näyttää niiden rinnalla alakoululaisen kirjoittamalta tekeleeltä. En tiedä jännitänkö eniten tekstin lähettämistä vai sitä hetkeä, että saan siitä palautetta. Tässä vaiheessa ainakin on helpompaa lähettää teksti muiden luettavaksi kuin lukea se itse ääneen muiden kuunnellessa, joten oli hyvä, että kirjoittajapiirissä valittiin tämä tapa ainakin näin ekalla kerralla.

Sekin jännittää, että tekstini kertovat aika paljon minusta, sillä käytän paljon omia kokemuksiani ja ajatusmaailmaani hyväksi kirjoittaessani. Vaikka teksti ei suoranaisesti minusta kerrokaan niin silti se sisältää jotakin henkilökohtaista ja intiimiä. Eli tekstin jakaminen tarkoittaa sitä, että nämä ihmiset pääsevät perille ajatuksistani uudella tavalla ja olen jotenkin hyvin paljaana heidän edessään. Tässä vaiheessa tuntuu vielä siltä, että haluan pitää suojakilpeä ja valikoida hyvin tarkkaan sen tekstin, jonka päätän lähettää. Olisi hyvä, että en lähettäisi sellaista tekstiä, johon olen tunnetasolla liian sidoksissa, mutta samalla tekstin tulisi olla sellainen, josta kaipaan palautetta. Varmaan kaiken kaikkiaan tulisi harjoitella sitä, että voisi ymmärtää tekstin olevan vain teksti eikä esimerkiksi joku oman minuuden määrittelevä asia.

Toiveissa on, että kirjoittajapiiri toimii jonkinlaisena motivaationa kirjoittamisessa. Tykkään kyllä kirjoittaa, mutta haluaisin kirjoittaa säännöllisemmin. On myös hyvä, että tulee deadlineja, joihin mennessä tekstin tulee olla lähetysvalmiina. Sitten ei voi jäädä muokkailemaan tekstiä pitkäksi aikaa ja voi harjoitella tekstistä irrottautumista. Haluaisin myös kehittyä kirjoittajana ja siinä auttaisi varmasti omista teksteistä saatu palaute. Kirjoittajapiiristä olen haaveillut kyllä aika pitkään, mutta en ole uskaltanut mennä sellaiseen juuri siitä syystä, että sitten pitää uskaltaa jakaa omaa tekstiä. Mitenhän tässä käy! Jännittävää! Tapaamisesta jäi hyvä ja innostunut fiilis. Tuli fiilis, että täytyy mahdollisimman pian päästä kirjoittamaan! Kerron myöhemmin lisää kirjoittajapiiristä ja kirjoittamisesta täällä blogissa, kun on uutta kerrottavaa. :)

Loppuun voisin kysellä, että olisiko kellään lukijalla joitain vinkkejä kirjoittamiseen liittyen? Olisiko esimerkiksi kirjavinkkejä? Ja onko kukaan muu osallistunut kirjoittajapiiriin tai haaveillut sellaisesta? Kivaa ja inspiroivaa viikkoa kaikille! :)

Kokeiluja ja uusia kokemuksia

Kuvassa kokeiluruokani tältä päivältä. Kokeilin ensimmäistä kertaa ruoanlaitossa myskikurpitsaa ja sekoitin sen yhteen lehtikaalin, sienien, ruokakerman ja pastan kanssa. Oli mielenkiintoisen makuista! En tiedä meneekö se jatkoon vai jätänkö tämän yhteen kertaan. Joka tapauksessa olen iloinen siitä, että sainpahan syötyä reilusti lehtikaalia ja kokeiltua myskikurpitsaa. Myskikurpitsa on jo tovin kutsunut mua kaupassa, mutta en ole uskaltanut ottaa sellaista mukaani.

Muitakin ruokakokeiluja on ollut viime aikoina, etenkin parin viimeisen kuukauden aikana. Esimerkiksi jogurtti on saanut sekaansa erilaisia yhdistelmiä: kurpitsansiemeniä, pellavansiemeniä, auringonkukansiemeniä, saksanpähkinöitä, hasselpähkinöitä, cashewpähkinöitä, manteleita, mustikoita, mansikoita, banaania, raakakaakaonibsejä ja kookosöljyä. Banaanit olen ostanut luomuna aina, kun luomu on näyttänyt paremmalta kuin perusversio ja luulen, että maku on luomussa parempi. Olen myös kokeillut ensimmäistä kertaa granaattiomenan syömistä (jännää!) ja lisäksi olen ostanut aika paljon kiivejä ja päärynöitä, joita en yleensä ole suosinut. Selleriä on myös alkanut löytyä jääkaapista lähes joka viikko. Se on hyvää etenkin dipin kanssa. Olen myös pärjännyt ilman margariinia noin 3 kuukautta, jes uutta sekin! Lisäksi olen testannut kauppojen uusia vegevalmisruokia. Osa on mennyt jatkoon ja osa ei. Monet ovat liian mausteisia omaan makuuni. Persiljasta on puolestaan tullut uusi ihastukseni. Saatan syödä sitä ihan sellaisenaan ja nauttia.

Yksi merkittävistä kokeiluistani on liittynyt kahviin. Kyllästytti se, että joka päivä oli saatava ainakin yksi kupillinen, ehkä kaksikin. Muuten tiedossa oli kunnolla päänsärkyä ja väsymystä. Päätin, että en halua olla riippuvainen sellaisella tavalla ja halusin oppia olemaan energinen ilman kahvia. Motivaatiota lisäsi sekin, että olen herkkä kofeiinille ja se saa kehon käymään helposti ylikierroksilla, mikä saattaa oikeastaan kuormittaa kehoa eli ei hyvä. Lähdin liikkeelle siitä, että yksi kupillinen päivässä sai riittää. Sen jälkeen vähensin kahvinmäärän kupillisessa kahdesta kahvimitasta 1,5:een ja parin viikon jälkeen yhteen. Sitten aloin vaihtelemaan kahvinjuontiajankohtaa. Halusin totuttaa kehon siihen, että kahvi voi olla vuorossa vasta tuntien kuluttua heräämisestä eikä ihan heti. Tässä kahvin vähennysprojektissa kokeilin kahvin kanssa myös kaikenlaista kuten erilaisia maidonkorvikkeita, hunajaa, itseraastettua inkivääriä (yes…) ja hyvin muodikasta bulletproofkahvia eli kahvia voin ja MCT-öljyn kanssa. Niin ja vaihdoin kahvin tummempaan versioon. Näin tammikuussa olen jo viettänyt kahvittomia päiviä ilman päänsärkyä ja väsymystä ja luulen, että halutessani voisin jättää kahvin kokonaan poiskin. Tavoite saavutettu! Rakastan kuitenkin niitä hetkiä, kun voi rauhassa siemailla kahvia ja rakastan sitä kofeiinihumalaa, joka saa usein luovuuteni valloilleen ja toimii lähes kuin alkoholidrinkki! Eli en luovu kahvista. Piste.

Kauneudenhoidossa on ollut myös kokeiluja. Hiusharjani vaihdoin bambuharjaan, josta olen tykännyt kovasti. Deodoranttini vaihdoin terveellisempään luonnonmukaisempaan versioon. Hiusten pesuväliä olen kovasti yrittänyt harventaa, ihanne olisi varmaan kaksi kertaa viikossa. Hiuksiin olen kokeillut myös kookosöljyä, omenaviinietikkaa ja kananmunaa, kun olen yrittänyt saada niitä heräämään kuolleista. Täytyy sanoa, että nauratti, kun kananmunan rikoin hiuksiini. Siinä oli jotain hyvin koomista! Tiedossa on pian myös ruokasoodakokeilut hiustenpesuun ja deodoranttina, sillä olen lukenut, että se voisi tehdä hyvää ja ainakin se vähentäisi kemikaalikuormaa kehossa. Saa nähdä miten se toimii! Kaikkeahan voi kokeilla.

Uusia kokemuksia olen kerännyt myös siten, että olen etenkin tässä kuussa suunnistanut uusia reittejä pitkin uusiin kohteisiin. Joka viikko on ollut 1-2 uutta kohdetta. Luojan kiitos on olemassa reittiopas! Uudet kohteet kyllä ihanasti virkistävät mieltä, vaikka olenkin ihan loppu sitten, kun palaan kotiin. Onkohan mitään muuta uutta? Netflixistä olen katsonut Modernia perhettä, mikä vaikuttaa hauskalta. Hurahdin myös kirjatrilogiaan, jossa pääosassa on henkilö nimeltä Lumikki Andersson. Ja kävin ekaa kertaa ikinä häämessuilla (pari minuuttia riitti hyvin sen tsekkaamiseen).

Niin se vain on, että vaikka nautin tutuista jutuista ja rutiineista niin suorastaan herään eloon (sillein hyvällä tavalla), kun olen jonkun uuden äärellä. Kaipaan uusia kokemuksia tai muuten alkaa vaan kyllästyttää. Uudet jutut virkistävät ja uudistavat, pienetkin sellaiset. Mitä uutta Sinä olet tehnyt viimeksi? Saa antaa ideoita ja inspiraatiota tännekin! Kivaa alkanutta viikkoa!

Uuden vuoden tunnelmia

Vuosi on alkanut mukavissa, vähän haikeissakin tunnelmissa. Olen uuden elämän äärellä. En ole enää opiskelija, vaan työtön. Ei tarvitse mennä kouluun, ei lukea tentteihin eikä olla huolissaan deadlineista. Se on tosi jee! Mitäs sitä vähättelemään, oikeastaan se on ihan mahtavaa ja upeaa! MIELETÖNTÄ! Tein sen ja selviydyin. Voisin kiljua onnesta ja tehdä kärrynpyöriä! Vielä valmistujaisissa sitä ei oikein tajunnut, mutta kyllä se näin ajan kanssa on vähitellen mennyt tajuntaan.

Unimaailmassa käyn kyllä edelleen koulua. Yhdessä unessa olin ihan paniikissa, kun en millään löytänyt oikeaa luokkahuonetta ja lopulta olin hirveän paljon myöhässä ja täytyi valita oma istumapaikka kaikkien muiden tuijottaessa. Siinä unessa oltiin juuri käymässä läpi tehtyjä tehtäviä niin, että jokainen vastasi vuorotellen jonkun lauseen ja minulta puuttui tämä tehtäväkirja kokonaan. En myöskään päässyt millään kärryille siitä, että minkä kohdan joudun vuorollani lausumaan ääneen, vaikka yritin siihen ennakkoon valmistautua toisen opiskelijan kirjasta katsomalla. Heräsin onneksi ennen kuin oma vastausvuoroni koitti, huojennus! Toisessa koulu-unessa pähkäilin lopputyön kanssa jonkinlaisessa ahdistuksessa, kun en keksinyt, että mitä sille vielä piti tehdä, mutta jotain parantelua se kaipasi. Kolmannessa koulu-unessa tiesin valmistuneeni, mutta silti piti vielä tehdä jokin kurssi ja oppimispäiväkirja, mikä oli sekin ahdistavaa. Kauankohan näitä unia vielä riittää? ;) Näin jälkeenpäin ajatellen tuntuu, että otin ihan liian vakavasti koulujutut silloin opiskelijana ja stressasin välillä (aina!) ihan turhia.

Nyt tässä uudessa elämässäni pitää täydellä työllä harjoitella itsensä mainostamista, päivystää puhelinta työhaastatteluiden toivossa ja pitää silmällä avoimia työpaikkoja. Se on ehkä vähemmän jee, mutta tarpeellinen vaihe ennen työelämään siirtymistä. Olen huomannut, että melkeinpä inhoan itseni mainostamista ja itseni esille tuomista parhaimpana mahdollisena valintana. Se tuntuu niin teeskentelyltä ja siltä, että yritän saada huijattua ihmisiä. Tuntuu kuin väkisin yrittäisi muokkaantua täydelliseksi kaikkiin työnantajan valitsemiin hakukriteereihin ja unohtaisi sen kuka aidosti on. Ihan kuin ei voisi saada työtä olemalla vaan se kuka on. Onkohan muilla samanlaisia tuntemuksia? Ja ei se puhelimenkaan päivystäminen ole ihan rentoa puuhaa, kun sitä yrittää olla valmiudessa vastaamaan. Jostain syystä olen jatkuvasti hirmuisen toiveikas, että puhelin voi soida koska vain ja muuttaa elämäni. Se kannattaa, sillä vaikka puhelin onkin useita päiviä putkeen ihan hiljaa niin esimerkiksi juuri tänään se soi ja siellä odotti kutsu seuraavaan työhaastatteluun. Hyvää kannattaa odottaa! Samalla kun yritin kuulostaa mahdollisimman hyvältä puhelimessa, etsin paniikissa toimivaa kynää asunnostani. Täytyypä pitää kirjoitusvälineet (toimivat sellaiset!) jatkuvasti lähettyvillä.

Outoa on se, että on ihan vapaata kaikki päivät ja välillä tulee tuntemus siitä, että kaikki muut ovat töissä tai koulussa tekemässä jotain järkevää ja tärkeää. Sitä vaan itse hilluu ikään kuin lomalla kaikki päivät. Sitä on kuin joku huonompi kansalainen. Mistä ihmeestä tämänkin ajatuksen olen itselleni saanut? Joutaisi roskiin samantien. Enpä toisaalta valita tätäkään tilannetta, sillä keksin kyllä tekemistä. Tylsyys on jotakin, mitä en helposti tunne. Nytkin on hyllyssä paljon kirjoja, jotka odottavat lukijaansa ja paljon on sarjoja, joita voisin katsella. Aina voisi siivotakin ja järjestellä kotia. Ystäviä voisi tavata enemmän ja liikkua voisi enemmän. Uusia taitojakin voisi harjoitella.

Blogi on viettänyt hiljaiseloa, kuten olet saattanut huomata. Tiedän, että osa teistä lukijoista on kaipaillut tekstejäni. Kiitos näistä yhteydenotoista! :) Niistä tulee tosi mukava tunne. Blogikirjoitusta on nyt odoteltu ehkä eniten sen takia, että en ole halunnut viettää koneen ääressä aikaa juuri lainkaan. Ja pääkin on ollut välillä tyhjänä ajatuksista ja sitten välillä taas pyörällä kaikista ajatuksista. Ehkä kuitenkin nyt palaillaan aktiivisempaan blogikirjoitteluun. En lupaa mitään, mutta se olisi kyllä mukavaa taas kirjoitella enemmän blogiin.

Joulua vietin perinteiseen tapaan perheeni kanssa. Aika samanlainen joulu kuin yleensäkin. Isoin muutos oli se, että yksi koirista oli joukosta poissa. Se tuntui, ja tietysti se saakin tuntua. Välillä mietin, että milloin oikein suru hellittää, koska aina sitä ei jaksaisi tuntea. Sen olen kyllä huomannut, että se esiintyy nykyisin vähän eri tavoin kuin aiemmin. Esimerkiksi kun tunnen surua niin tunne saattaa väistyä nopeammin eikä jäädä ns. päälle pitkäksi aikaa. Joulustressiä ei ollut, se on aina ihanaa. Valmistujaisista sen sijaan oli kyllä stressiä! Iso juhlallinen tilaisuus täynnä ihmisiä ei ole itselleni se hauskin paikka ja etenkään kun en voinut olla vain rennosti katsojan roolissa, vaan piti se todistus käydä hakemassa. Se oli työlästä!

Uutta vuottakin tässä on juhlittu. En tiedä mistä se johtuu, mutta aina tuntuu tosi mukavalta jättää mennyt vuosi taakse ja aloittaa uusi vuosi. Ehkä se symboloi menneen jättämistä taakse ja aloittamista puhtaalta pöydältä. Sitä ei ole enää se ihminen vuodelta 2016, vaan ihan uusi ihminen. Ei enää vanhoja kuvioita, vaan uusia kuvioita. Menneestä vuodesta voi halutessaan kuljettaa uuteen vuoteen kaikkea hyvää ja jatkaa niiden parissa ja lisäksi voi aloitella uusia juttuja.

Mitä olen ajatellut vuoteen 2017? Haluaisin uuden työn. Ja uuden kodin. Ja haluaisin naimisiin. Ja haluaisin koiran. Haluaisin syödä etenkin kasviksia monipuolisemmin ja opetella uusia reseptejä. Liikkua ahkerasti hyvällä fiiliksellä ja istumisen sijasta seisoa enemmän. Haluaisin myös lukea enemmän kirjoja ja kirjoittaa itsekin ahkerammin. Haluaisin elämääni myös enemmän rentoutta, vapautta ja rauhaa. Mahdollisimman stressitöntä elämää, jos vain siihen voin itse vaikuttaa. Haluan tehdä enemmän itseni näköisiä valintoja ja jättää väliin asioita, jotka eivät tunnu hyviltä. Rakkautta etenkin itseäni kohtaan olen tilannut runsaasti tälle vuodelle (taas kerran hahhah). Uusia kokemuksia toivon myös ja uusia ihmisiäkin elämääni. Varmasti tuloillaan on kokemusrikas vuosi ja muutoksia elämässä. Näitä muutoksia varten hain kirjastosta kirjan When everything changes, change everything. Hehe, kirjoista löytyy aina apu kaikkeen. Kirja rohkaisee muutokseen ja sitä rohkeutta tarvitaan, koska olen vähän sellaista jämähtävää sorttia ja viihdyn kun kaikki säilyy ennallaan. Pitäisi ravistella itseä aina tietyin väliajoin heräämään muutoksen mahdollisuuksille.


Kivaa alkanutta vuotta teille kaikille lukijoille! Tehdään tästä vuodesta ikimuistoinen! :)