Viime viikonloppuna suuntasin elämäni ensimmäiseen kirjoittajapiirin tapaamiseen. Uudet kokemukset jatkuvat siis! Kyllähän se jännitti, mutta jos samalla viikolla on ollut jo gynekologin tapaaminen niin tämä tapaaminen oli siihen verrattuna helppo nakki. Eipähän tarvinnut levitellä jalkoja! Minä ja neljä muuta kokoonnuimme siis yhden kirjoittajapiirin jäsenen kotiin.
Ensin esittäydyimme nimeltä. Olimme tutustuneet facebookissa ja niin vain sai kaikki nimet kasvonsa. Se on aina jännää. Sitä kuvittelee nimen ja profiilikuvan perusteella kaikenlaista ja usein itse ihminen onkin jotain vähän erilaista (yllätys). Tapaamisen jälkeen on kiva katsoa ihmisen profiilia ja nähdä se niin sanotusti uusin silmin, kun ihminen on jollain tapaa tuttu. Profiilin ymmärtää uudessa valossa. Ymmärtääköhän kukaan mitä yritän selittää? No kuitenkin. Huomasin taas itsestäni sen, että nimet ei oikein pysyneet päässä, kun niitä tuli yhdellä syötöllä monta ja olin liian huolestunut siitä, että sanon oman nimeni oikein. Aina kannattaa olla huolissaan, eihän sitä tiedä jos vielä joskus onnistun sanomaan nimekseni jonkun muun tai vaikka unohdan koko nimen. Onneksi saatoin tarkistaa facebookista osallistujien nimiä uudelleen, koska kysyähän ei voinut uudemman kerran. ;)
Aluksi kerroimme toisillemme toiveistamme kirjoittajapiirin suhteen ja kerroimme jotain siitä, mitä olemme kirjoittaneet. Yhteistä oli se, että kaikilla meillä oli meneillään jokin oma kirjaprojekti. Se kierros kesti kauan, koska innostuimme keskustelemaan vaikka mistä ja jaoimme toisillemme vinkkejä kirjoittamiseen. Sain hyviä vinkkejä ja ideoita, kun avauduin omista kirjoitushaasteista. Ennen kaikkea tuntui tosi hyvältä huomata, että muutkin pohtivat samoja juttuja ja painivat samojen haasteiden kanssa. Vaikutti siltä, että kaikki ymmärsivät heti mistä oli kyse, kun vähänkin suuta avasi. Hieno kokemus! Ymmärsin, että olin selvästi kaivannut vertaistukea.
Muutamia kirjoitusideoita voisin tässä mainita, mitä jäi mieleen. Yksi oli se, että kannattaa kirjoittaa paljon ja sitten vaan siitä joukosta poimia edes yksi hyvä lause jatkoon, jos ei muuta. Se on parempi kuin olla kirjoittamatta mitään. Esimerkiksi jos haluaa harjoitella ympäristön kuvailua niin voi kirjoittaa niin monta lausetta kuin keksii ja lopuksi sitten vaan katsoa, että tuliko ulos mitään hyvää. Kuvailussa myös kannattaa keskittyä muuhunkin kuin näköaistiin. Henkilöihin liittyen puolestaan voi pohtia päämääriä, sillä ne ohjaavat tätä henkilöä ja erottavat hänet tarinan muista henkilöistä. Henkilöihin voi saada hyviä ideoita tarkkailemalla ihmisten maneereita ja pukeutumista. Kävi myös ilmi, että kävely ulkona saattaa olla erinomainen keino saada inspiraatiota. Ja lukujen pituuteen ei pidä takertua: luvut voivat olla minkä pituisia vain ja vaihdella saman kirjan sisällä.
Tunnelma tapaamisessa oli positiivinen ja kannustava, mikä oli ihanaa, koska sellaista toivoinkin. Ensi kertaa varten tarkoituksena on lähettää ennakkoon muille jokin oma kirjoitus, johon toivoo palautetta. Jännittää jo! Huomasin kirjoittajapiirissä, että taisin olla ainoa, joka ei ole koskaan lukenut ääneen omaa tekstiään missään. Vaikutti siltä, että muille on tuttua oman tekstin jakaminen. Olen siis pahasti epämukavuusalueella tässä tulevina kuukausina, kun pääsen jakamaan tekstejäni ja saamaan niistä palautetta kasvotusten. Eihän mulla muuten ole kokemusta siitäkään, että antaisin palautetta muiden kirjoituksista, kääk! Sitä jo kuvittelee, että muiden tekstit ovat varmasti tosi wow ja oma teksti näyttää niiden rinnalla alakoululaisen kirjoittamalta tekeleeltä. En tiedä jännitänkö eniten tekstin lähettämistä vai sitä hetkeä, että saan siitä palautetta. Tässä vaiheessa ainakin on helpompaa lähettää teksti muiden luettavaksi kuin lukea se itse ääneen muiden kuunnellessa, joten oli hyvä, että kirjoittajapiirissä valittiin tämä tapa ainakin näin ekalla kerralla.
Sekin jännittää, että tekstini kertovat aika paljon minusta, sillä käytän paljon omia kokemuksiani ja ajatusmaailmaani hyväksi kirjoittaessani. Vaikka teksti ei suoranaisesti minusta kerrokaan niin silti se sisältää jotakin henkilökohtaista ja intiimiä. Eli tekstin jakaminen tarkoittaa sitä, että nämä ihmiset pääsevät perille ajatuksistani uudella tavalla ja olen jotenkin hyvin paljaana heidän edessään. Tässä vaiheessa tuntuu vielä siltä, että haluan pitää suojakilpeä ja valikoida hyvin tarkkaan sen tekstin, jonka päätän lähettää. Olisi hyvä, että en lähettäisi sellaista tekstiä, johon olen tunnetasolla liian sidoksissa, mutta samalla tekstin tulisi olla sellainen, josta kaipaan palautetta. Varmaan kaiken kaikkiaan tulisi harjoitella sitä, että voisi ymmärtää tekstin olevan vain teksti eikä esimerkiksi joku oman minuuden määrittelevä asia.
Toiveissa on, että kirjoittajapiiri toimii jonkinlaisena motivaationa kirjoittamisessa. Tykkään kyllä kirjoittaa, mutta haluaisin kirjoittaa säännöllisemmin. On myös hyvä, että tulee deadlineja, joihin mennessä tekstin tulee olla lähetysvalmiina. Sitten ei voi jäädä muokkailemaan tekstiä pitkäksi aikaa ja voi harjoitella tekstistä irrottautumista. Haluaisin myös kehittyä kirjoittajana ja siinä auttaisi varmasti omista teksteistä saatu palaute. Kirjoittajapiiristä olen haaveillut kyllä aika pitkään, mutta en ole uskaltanut mennä sellaiseen juuri siitä syystä, että sitten pitää uskaltaa jakaa omaa tekstiä. Mitenhän tässä käy! Jännittävää! Tapaamisesta jäi hyvä ja innostunut fiilis. Tuli fiilis, että täytyy mahdollisimman pian päästä kirjoittamaan! Kerron myöhemmin lisää kirjoittajapiiristä ja kirjoittamisesta täällä blogissa, kun on uutta kerrottavaa. :)
Loppuun voisin kysellä, että olisiko kellään lukijalla joitain vinkkejä kirjoittamiseen liittyen? Olisiko esimerkiksi kirjavinkkejä? Ja onko kukaan muu osallistunut kirjoittajapiiriin tai haaveillut sellaisesta? Kivaa ja inspiroivaa viikkoa kaikille! :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti