keskiviikko 18. tammikuuta 2017

Uuden vuoden tunnelmia




Vuosi on alkanut mukavissa, vähän haikeissakin tunnelmissa. Olen uuden elämän äärellä. En ole enää opiskelija, vaan työtön. Ei tarvitse mennä kouluun, ei lukea tentteihin eikä olla huolissaan deadlineista. Se on tosi jee! Mitäs sitä vähättelemään, oikeastaan se on ihan mahtavaa ja upeaa! MIELETÖNTÄ! Tein sen ja selviydyin. Voisin kiljua onnesta ja tehdä kärrynpyöriä! Vielä valmistujaisissa sitä ei oikein tajunnut, mutta kyllä se näin ajan kanssa on vähitellen mennyt tajuntaan.

Unimaailmassa käyn kyllä edelleen koulua. Yhdessä unessa olin ihan paniikissa, kun en millään löytänyt oikeaa luokkahuonetta ja lopulta olin hirveän paljon myöhässä ja täytyi valita oma istumapaikka kaikkien muiden tuijottaessa. Siinä unessa oltiin juuri käymässä läpi tehtyjä tehtäviä niin, että jokainen vastasi vuorotellen jonkun lauseen ja minulta puuttui tämä tehtäväkirja kokonaan. En myöskään päässyt millään kärryille siitä, että minkä kohdan joudun vuorollani lausumaan ääneen, vaikka yritin siihen ennakkoon valmistautua toisen opiskelijan kirjasta katsomalla. Heräsin onneksi ennen kuin oma vastausvuoroni koitti, huojennus! Toisessa koulu-unessa pähkäilin lopputyön kanssa jonkinlaisessa ahdistuksessa, kun en keksinyt, että mitä sille vielä piti tehdä, mutta jotain parantelua se kaipasi. Kolmannessa koulu-unessa tiesin valmistuneeni, mutta silti piti vielä tehdä jokin kurssi ja oppimispäiväkirja, mikä oli sekin ahdistavaa. Kauankohan näitä unia vielä riittää? ;) Näin jälkeenpäin ajatellen tuntuu, että otin ihan liian vakavasti koulujutut silloin opiskelijana ja stressasin välillä (aina!) ihan turhia.

Nyt tässä uudessa elämässäni pitää täydellä työllä harjoitella itsensä mainostamista, päivystää puhelinta työhaastatteluiden toivossa ja pitää silmällä avoimia työpaikkoja. Se on ehkä vähemmän jee, mutta tarpeellinen vaihe ennen työelämään siirtymistä. Olen huomannut, että melkeinpä inhoan itseni mainostamista ja itseni esille tuomista parhaimpana mahdollisena valintana. Se tuntuu niin teeskentelyltä ja siltä, että yritän saada huijattua ihmisiä. Tuntuu kuin väkisin yrittäisi muokkaantua täydelliseksi kaikkiin työnantajan valitsemiin hakukriteereihin ja unohtaisi sen kuka aidosti on. Ihan kuin ei voisi saada työtä olemalla vaan se kuka on. Onkohan muilla samanlaisia tuntemuksia? Ja ei se puhelimenkaan päivystäminen ole ihan rentoa puuhaa, kun sitä yrittää olla valmiudessa vastaamaan. Jostain syystä olen jatkuvasti hirmuisen toiveikas, että puhelin voi soida koska vain ja muuttaa elämäni. Se kannattaa, sillä vaikka puhelin onkin useita päiviä putkeen ihan hiljaa niin esimerkiksi juuri tänään se soi ja siellä odotti kutsu seuraavaan työhaastatteluun. Hyvää kannattaa odottaa! Samalla kun yritin kuulostaa mahdollisimman hyvältä puhelimessa, etsin paniikissa toimivaa kynää asunnostani. Täytyypä pitää kirjoitusvälineet (toimivat sellaiset!) jatkuvasti lähettyvillä.

Outoa on se, että on ihan vapaata kaikki päivät ja välillä tulee tuntemus siitä, että kaikki muut ovat töissä tai koulussa tekemässä jotain järkevää ja tärkeää. Sitä vaan itse hilluu ikään kuin lomalla kaikki päivät. Sitä on kuin joku huonompi kansalainen. Mistä ihmeestä tämänkin ajatuksen olen itselleni saanut? Joutaisi roskiin samantien. Enpä toisaalta valita tätäkään tilannetta, sillä keksin kyllä tekemistä. Tylsyys on jotakin, mitä en helposti tunne. Nytkin on hyllyssä paljon kirjoja, jotka odottavat lukijaansa ja paljon on sarjoja, joita voisin katsella. Aina voisi siivotakin ja järjestellä kotia. Ystäviä voisi tavata enemmän ja liikkua voisi enemmän. Uusia taitojakin voisi harjoitella.

Blogi on viettänyt hiljaiseloa, kuten olet saattanut huomata. Tiedän, että osa teistä lukijoista on kaipaillut tekstejäni. Kiitos näistä yhteydenotoista! :) Niistä tulee tosi mukava tunne. Blogikirjoitusta on nyt odoteltu ehkä eniten sen takia, että en ole halunnut viettää koneen ääressä aikaa juuri lainkaan. Ja pääkin on ollut välillä tyhjänä ajatuksista ja sitten välillä taas pyörällä kaikista ajatuksista. Ehkä kuitenkin nyt palaillaan aktiivisempaan blogikirjoitteluun. En lupaa mitään, mutta se olisi kyllä mukavaa taas kirjoitella enemmän blogiin.

Joulua vietin perinteiseen tapaan perheeni kanssa. Aika samanlainen joulu kuin yleensäkin. Isoin muutos oli se, että yksi koirista oli joukosta poissa. Se tuntui, ja tietysti se saakin tuntua. Välillä mietin, että milloin oikein suru hellittää, koska aina sitä ei jaksaisi tuntea. Sen olen kyllä huomannut, että se esiintyy nykyisin vähän eri tavoin kuin aiemmin. Esimerkiksi kun tunnen surua niin tunne saattaa väistyä nopeammin eikä jäädä ns. päälle pitkäksi aikaa. Joulustressiä ei ollut, se on aina ihanaa. Valmistujaisista sen sijaan oli kyllä stressiä! Iso juhlallinen tilaisuus täynnä ihmisiä ei ole itselleni se hauskin paikka ja etenkään kun en voinut olla vain rennosti katsojan roolissa, vaan piti se todistus käydä hakemassa. Se oli työlästä!

Uutta vuottakin tässä on juhlittu. En tiedä mistä se johtuu, mutta aina tuntuu tosi mukavalta jättää mennyt vuosi taakse ja aloittaa uusi vuosi. Ehkä se symboloi menneen jättämistä taakse ja aloittamista puhtaalta pöydältä. Sitä ei ole enää se ihminen vuodelta 2016, vaan ihan uusi ihminen. Ei enää vanhoja kuvioita, vaan uusia kuvioita. Menneestä vuodesta voi halutessaan kuljettaa uuteen vuoteen kaikkea hyvää ja jatkaa niiden parissa ja lisäksi voi aloitella uusia juttuja.

Mitä olen ajatellut vuoteen 2017? Haluaisin uuden työn. Ja uuden kodin. Ja haluaisin naimisiin. Ja haluaisin koiran. Haluaisin syödä etenkin kasviksia monipuolisemmin ja opetella uusia reseptejä. Liikkua ahkerasti hyvällä fiiliksellä ja istumisen sijasta seisoa enemmän. Haluaisin myös lukea enemmän kirjoja ja kirjoittaa itsekin ahkerammin. Haluaisin elämääni myös enemmän rentoutta, vapautta ja rauhaa. Mahdollisimman stressitöntä elämää, jos vain siihen voin itse vaikuttaa. Haluan tehdä enemmän itseni näköisiä valintoja ja jättää väliin asioita, jotka eivät tunnu hyviltä. Rakkautta etenkin itseäni kohtaan olen tilannut runsaasti tälle vuodelle (taas kerran hahhah). Uusia kokemuksia toivon myös ja uusia ihmisiäkin elämääni. Varmasti tuloillaan on kokemusrikas vuosi ja muutoksia elämässä. Näitä muutoksia varten hain kirjastosta kirjan When everything changes, change everything. Hehe, kirjoista löytyy aina apu kaikkeen. Kirja rohkaisee muutokseen ja sitä rohkeutta tarvitaan, koska olen vähän sellaista jämähtävää sorttia ja viihdyn kun kaikki säilyy ennallaan. Pitäisi ravistella itseä aina tietyin väliajoin heräämään muutoksen mahdollisuuksille.


Kivaa alkanutta vuotta teille kaikille lukijoille! Tehdään tästä vuodesta ikimuistoinen! :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti