Nyt kirjoitan kuukautisista ja kuukautiskierrosta. Se on
sellainen selviytymistaistelu kuukaudesta toiseen, joten ajattelin vähän
avautua. Minulle on ihmetys, miten muut selviävät siitä. :D Usein vaikuttaa siltä,
että muilla ei olisi kuukautiskierron kanssa mitään haastetta saati sitten
kuukautisia ollenkaan, sillä niin vähän siitä puhutaan. No minä nyt kerron
vähän siitä, miten kuukautiskierto arjessani vaikuttaa. Ehkä jossain on
muitakin, jotka kokevat kiertonsa samalla tavalla. Ja tosiaan, juuri nyt
kuukautiskierto tuntuu selviytymistaistelulta eli en voi sanoa, että olisin sen
kanssa ihan rakkaussuhteessa, vaikka ihanteellisessa tilanteessa siitäkin
osasta elämää olisi kiva tykätä. Olen yleensä aika positiivinen ja valoisa ihminen,
mutta minullakin on pimeä ja synkkä puoleni, josta kuulet nyt lisää. Eikö muuten olekin hauska otsikko tällä postauksella? ;)
Noin viikkoa ennen kuukautisten alkua elämääni tulee pimeys. PMS-oireet
tulevat hyvin selvästi. Silloin tuntuu, että yhtäkkiä ilman mitään selvää syytä
olen hyvin surullinen, masentunut ja raivoissani. Itken välillä ihan mille
sattuu ja keksin omaa draamaa päässäni. Kun yritän nukkua, saatan sen sijaan
itkeä pari tuntia, enkä aina edes tiedä että mille. Itku on hyvin herkässä ja
voi tulla vähän mistä vaan. Masennus ilmenee niin, että en löydä elämästäni
mitään järkeä ja pohdin että miksi edes jaksan elää päivästä toiseen. Vajoan
jonnekin hyvin pohjalle. Nämä pohdinnat vähän säikäyttävät ja yleensä herättävät
muistamaan, että kuukautiset ovat tosiaan tulossa. Jos en tajua tätä seikkaa
niin luulen oikeasti olevani vakavasti masentunut. Raivo on jotakin sellaista,
mitä en edes haluaisi myöntää tuntevani sisälläni. Silloin tekee mieli lyödä,
potkia ja hakata ihan mitä vaan. Maailman epäkohdat vihastuttavat ihan kunnolla
ja pienetkin asiat saattavat ärsyttää selvästi enemmän kuin tavallisesti. Tästä
raivosta olen oivaltanut, että se tuottaa myös toimintatarmoa tehdä jotakin eli
siinä on sellainen mielestäni positiivinen puoli. Lisäksi minua vaivaa tänä
aikana hyvin suuri himo kaikkea suolaista, rasvaista ja makeaa kohtaan, joten
huomaan ruokavalioni muuttuvan normaalista.
Näihin oireisiin auttaa ainakin liikunta, ulkoilu ja ystävien
seura. Silloin voi olla, että oireita ei edes huomaa tai että ne ovat selvästi
lievemmät. Näissä oireissa on kuitenkin se juttu, että silloin tekee mieli
vetäytyä kaikista sosiaalisista kontakteista ja menoista, joten vaatii
henkisesti enemmän työtä päästä liikkeelle. Viesteihin vastaaminenkin saattaa
olla näiden oireiden vallassa hyvin vaikeaa. Usein näiden oireiden kanssa sitä
luulee tulleensa ihan hulluksi. No ei kai se mitään, kaikkihan me ollaan vähän tai
enemmän hulluja. :D
Kuukautisten aikana ensimmäiset päivät ovat aika tuskaa.
Kärsin kivuista ja vähän pahoinvoinnistakin. En oikein tunne nälkää eikä mitään
tee mieli. Lisäksi vuoto saattaa olla niin runsasta, että joudun tunninkin
välein vaihtamaan suojaa. Tavallinen arki on haastavaa. Jos ei ole pakko lähteä
minnekään niin mieluiten jään kotiin sängyssä makoilemaan. Sängyssä makoilukaan ei ole silti helppoa,
koska sopivaa mahdollisimman kivutonta asentoa saattaa olla vaikea löytää.
Yöllä nukkuminen saattaa olla katkonaista, koska kivut ja koska vuoto. Yöllä
jos herää niin saman tien kannattaa mennä vessaan tsekkaamaan vuodon
tilannetta. Vuodon runsaus aiheuttaa haasteita sosiaalisissa tilanteissa, koska
vessaan täytyy päästä hyvin usein ja aina se ei ole mahdollista. Kauhunhetkiä
ovat ne kerrat, kun istuu ihmisten seurassa ja poistua ei pysty kuin vasta
tietyn ajan jälkeen. Välillä kuljetan mukanani jopa varavaatetusta vuotojen
takia. Liikuntaharrastukseni jää tauolle kuukautisten ajaksi. Kuukautisten
aikana huomaan myös sen, miten veren näkeminen tai haistaminen välillä ällöttää
ja saa aikaan jopa huimausta ja tärinää. Se tuntuu vähän hassulta, kun siltä ei
oikein voi välttyä. Onkohan kellään muulla samaa tuntemusta?
Kun kuukautiset on ohi tai loppusuoralla, mielen valtaa tuttu
energisyys ja innokkuus. Sitten elämä on taas ihanaa ja olen niin elossa!
Silloin huomaan aktivoituvani sosiaalisesti. Lähettelen viestejä, ilmoittaudun
mukaan tapahtumiin ja haluan tehdä sitä sun tätä. Onnekseni oma
kuukautiskiertoni on niin säännöllinen, että pystyn kalenterin avulla siihen
varautumaan. Esimerkiksi kaikki matkat ja reissut yritän ajoittaa niin, että ei
osu kuukautisten kohdalle. On joitakin muitakin menoja, jotka pitää osata
ajoittaa niin, että kuukautiset ei tee osallistumisesta liian hankalaa. Onneksi
tätä hyvää aikaa riittää melkein 3 viikoksi, joten ehdin hyvin palautua (ja
jopa unohtaa kuukautisten olemassaolon) ennen seuraavaa selviytymistaistelua!
Nyt saa halutessaan avautua kommentteihin omista kokemuksista
tai vinkeistä. Tämä avautuminen kyllä huojensi omaa mieltäni, kun sain näin
purettua ulos näitä ajatuksia. Tätä kirjoittaessa olen juuri kuukautisten
loppusuoralla ja valoa ja energisyyttä alkaa näkymään omassa olemuksessa. Ja on
muuten ulkonakin hämmästyttävän valoisia ja aurinkoisia päiviä. Kevät on
tullut.
Valoisia päiviä teille lukijoille!
