Kuukautisvuodatus

Nyt kirjoitan kuukautisista ja kuukautiskierrosta. Se on sellainen selviytymistaistelu kuukaudesta toiseen, joten ajattelin vähän avautua. Minulle on ihmetys, miten muut selviävät siitä. :D Usein vaikuttaa siltä, että muilla ei olisi kuukautiskierron kanssa mitään haastetta saati sitten kuukautisia ollenkaan, sillä niin vähän siitä puhutaan. No minä nyt kerron vähän siitä, miten kuukautiskierto arjessani vaikuttaa. Ehkä jossain on muitakin, jotka kokevat kiertonsa samalla tavalla. Ja tosiaan, juuri nyt kuukautiskierto tuntuu selviytymistaistelulta eli en voi sanoa, että olisin sen kanssa ihan rakkaussuhteessa, vaikka ihanteellisessa tilanteessa siitäkin osasta elämää olisi kiva tykätä. Olen yleensä aika positiivinen ja valoisa ihminen, mutta minullakin on pimeä ja synkkä puoleni, josta kuulet nyt lisää. Eikö muuten olekin hauska otsikko tällä postauksella? ;)

Noin viikkoa ennen kuukautisten alkua elämääni tulee pimeys. PMS-oireet tulevat hyvin selvästi. Silloin tuntuu, että yhtäkkiä ilman mitään selvää syytä olen hyvin surullinen, masentunut ja raivoissani. Itken välillä ihan mille sattuu ja keksin omaa draamaa päässäni. Kun yritän nukkua, saatan sen sijaan itkeä pari tuntia, enkä aina edes tiedä että mille. Itku on hyvin herkässä ja voi tulla vähän mistä vaan. Masennus ilmenee niin, että en löydä elämästäni mitään järkeä ja pohdin että miksi edes jaksan elää päivästä toiseen. Vajoan jonnekin hyvin pohjalle. Nämä pohdinnat vähän säikäyttävät ja yleensä herättävät muistamaan, että kuukautiset ovat tosiaan tulossa. Jos en tajua tätä seikkaa niin luulen oikeasti olevani vakavasti masentunut. Raivo on jotakin sellaista, mitä en edes haluaisi myöntää tuntevani sisälläni. Silloin tekee mieli lyödä, potkia ja hakata ihan mitä vaan. Maailman epäkohdat vihastuttavat ihan kunnolla ja pienetkin asiat saattavat ärsyttää selvästi enemmän kuin tavallisesti. Tästä raivosta olen oivaltanut, että se tuottaa myös toimintatarmoa tehdä jotakin eli siinä on sellainen mielestäni positiivinen puoli. Lisäksi minua vaivaa tänä aikana hyvin suuri himo kaikkea suolaista, rasvaista ja makeaa kohtaan, joten huomaan ruokavalioni muuttuvan normaalista.

Näihin oireisiin auttaa ainakin liikunta, ulkoilu ja ystävien seura. Silloin voi olla, että oireita ei edes huomaa tai että ne ovat selvästi lievemmät. Näissä oireissa on kuitenkin se juttu, että silloin tekee mieli vetäytyä kaikista sosiaalisista kontakteista ja menoista, joten vaatii henkisesti enemmän työtä päästä liikkeelle. Viesteihin vastaaminenkin saattaa olla näiden oireiden vallassa hyvin vaikeaa. Usein näiden oireiden kanssa sitä luulee tulleensa ihan hulluksi. No ei kai se mitään, kaikkihan me ollaan vähän tai enemmän hulluja. :D 

Kuukautisten aikana ensimmäiset päivät ovat aika tuskaa. Kärsin kivuista ja vähän pahoinvoinnistakin. En oikein tunne nälkää eikä mitään tee mieli. Lisäksi vuoto saattaa olla niin runsasta, että joudun tunninkin välein vaihtamaan suojaa. Tavallinen arki on haastavaa. Jos ei ole pakko lähteä minnekään niin mieluiten jään kotiin sängyssä makoilemaan.  Sängyssä makoilukaan ei ole silti helppoa, koska sopivaa mahdollisimman kivutonta asentoa saattaa olla vaikea löytää. Yöllä nukkuminen saattaa olla katkonaista, koska kivut ja koska vuoto. Yöllä jos herää niin saman tien kannattaa mennä vessaan tsekkaamaan vuodon tilannetta. Vuodon runsaus aiheuttaa haasteita sosiaalisissa tilanteissa, koska vessaan täytyy päästä hyvin usein ja aina se ei ole mahdollista. Kauhunhetkiä ovat ne kerrat, kun istuu ihmisten seurassa ja poistua ei pysty kuin vasta tietyn ajan jälkeen. Välillä kuljetan mukanani jopa varavaatetusta vuotojen takia. Liikuntaharrastukseni jää tauolle kuukautisten ajaksi. Kuukautisten aikana huomaan myös sen, miten veren näkeminen tai haistaminen välillä ällöttää ja saa aikaan jopa huimausta ja tärinää. Se tuntuu vähän hassulta, kun siltä ei oikein voi välttyä. Onkohan kellään muulla samaa tuntemusta?

Kun kuukautiset on ohi tai loppusuoralla, mielen valtaa tuttu energisyys ja innokkuus. Sitten elämä on taas ihanaa ja olen niin elossa! Silloin huomaan aktivoituvani sosiaalisesti. Lähettelen viestejä, ilmoittaudun mukaan tapahtumiin ja haluan tehdä sitä sun tätä. Onnekseni oma kuukautiskiertoni on niin säännöllinen, että pystyn kalenterin avulla siihen varautumaan. Esimerkiksi kaikki matkat ja reissut yritän ajoittaa niin, että ei osu kuukautisten kohdalle. On joitakin muitakin menoja, jotka pitää osata ajoittaa niin, että kuukautiset ei tee osallistumisesta liian hankalaa. Onneksi tätä hyvää aikaa riittää melkein 3 viikoksi, joten ehdin hyvin palautua (ja jopa unohtaa kuukautisten olemassaolon) ennen seuraavaa selviytymistaistelua! 

Nyt saa halutessaan avautua kommentteihin omista kokemuksista tai vinkeistä. Tämä avautuminen kyllä huojensi omaa mieltäni, kun sain näin purettua ulos näitä ajatuksia. Tätä kirjoittaessa olen juuri kuukautisten loppusuoralla ja valoa ja energisyyttä alkaa näkymään omassa olemuksessa. Ja on muuten ulkonakin hämmästyttävän valoisia ja aurinkoisia päiviä. Kevät on tullut. 

Valoisia päiviä teille lukijoille!