Luin Elizabeth Gilbertin kirjan Big Magic: Creative Living Beyond Fear ja poimin sieltä ajatuksia, jotka eniten osuivat ja upposivat juuri nyt. Täytyy sanoa, että kirja antoi mukavaa vertaistukea tällaiselle kaltaiselleni kirjan kirjoittamisesta haaveilevalle. Kirjan alku ei ihan ollut makuuni, mutta puolenvälin jälkeen innostuin lukemastani. En tiedä totuinko siinä vaiheessa kirjailijan persoonalliseen kirjoitustyyliin vai oliko aihe vain enemmän makuuni. Kirja on monen suosikki ja sitä kautta siihen päätin tarttuakin. Korviini on kantautunut kyllä myös pettymystä kirjaan eli ei ole kaikkien mieleen. Mikäpä toisaalta olisikaan.
”Whatever you practice, you will improve at”
Gilbert kertoi kirjoittaneensa jossain vaiheessa vähintään 30min joka ikinen päivä ja että hän teki niin vaikka sitten väkisin. Hän ei odottanut inspiraatiota. Koen, että olisi kyllä hyvä kirjoittaa säännöllisesti ja mahdollisimman paljon, jotta kehitystäkin tapahtuisi. Uskon ihan täysin siihen, että kirjoittamalla kehittyy kirjoittamisessa. Usein sitä kyllä vain odottaa sitä inspiraatiota ja sopivaa kirjoittamisfiilistä. Ei pitäisi jämähtää siihen.
”You are worthy regardless of the outcome. You will keep making your work regardless of the outcome. You were born to create regardless of the outcome. You will never lose trust in the creative process even when you don’t understand the outcome”
Tässä ydinsanoma oli jokseenkin, että kävi miten kävi niin luota itseesi ja jatka luovaa työtä riippumatta lopputuloksesta. Tosi motivoiva ja itseluottamusta vahvistava! Voisin kiinnittää tämän tekstin jonnekin näkyville muistutukseksi. Ei pidä liiaksi keskittyä siihen päämäärään ja lopputulokseen, vaan nauttia ihan siitä matkasta, luovasta prosessista.
”Forgive yourself if you made something and it didn’t work out. Let it go. Remember you’re nothing but a beginner. Always”
Tästä pidin. Välillä kun kirjoittaa jotain ihan kuraa ja kokee kirjoittajana olevansa ihan surkea niin vaatii taitoa olla armollinen itseä kohtaan ja jatkaa siitä huolimatta. Jotain maagista siinä on, että jos miettii itseään aloittelijana niin on helpompi toimia ja jättää kaikki paineet osaamisesta tai tietynlaisesta suoritustasosta. Voi vain keskittyä kirjoittamiseen.
”Please don’t mistake your work for a human child. Take things lightly”
Tämä oli erityisen hyvä ja samalla hauska! Olen huomannut, että itsekin saatan ajatella, että kirjoittamani teksti on jotenkin lapseni. Minähän sen juuri synnytin ja toin maailmaan. Sitä haluaisi varjella kaikelta kritiikiltä ja pitää suojassa. Kirjassa tuotiin esille, että siinä on haittapuolia, kun ajattelee näin. Omasta tekstistä tulee liian iso ja vakava juttu ja kaikki kritiikki otetaan hyvin henkilökohtaisesti. Olisi parempi ajatella omasta tekstistä kevyemmin ja vähemmän vakavasti.
”Done is better than good”
Kirjassa kerrottiin, että monet yrittävät niin kovasti saada aikaan jotain hyvää ja täydellistä mestariteosta, että se saattaa jäädä kokonaan syntymättä. Siksi tehty on aina parempi ja sitä kannattaisi mieluummin tavoitella. Minulla on taipumusta välillä perfektionismiin, joten tämä olisi hyvä pitää mielessä. Tätä taitoa harjoittelin viimeksi graduni kanssa. Se ei olisi vieläkään valmis, jos olisin pyrkinyt tekemään siitä hyvän.
”I pushed through my own shame”
Näin Gilbert kuvaili omaa kirjoittamistaan ja halusin muistaa tämän kohdan. Kyllä sitä aika usein kokee jonkinmoista häpeää omasta tekstistä joko jo kirjoittamisvaiheessa tai viimeistään sitten, kun tekstiä on näyttämässä jollekin. Tärkeää on muistaa, että häpeästä huolimatta kannattaa vain jatkaa kirjoittamista.
”People had some opinions about my novel for a short while and then everyone moved on, but I’d had a thrilling intellectual and emotional experience writing and the merits of that creative adventure were mine to keep forever”
Tässä sanomana oli muistaakseni se, että muiden mielipiteillä ei ole niin väliä, koska loppupeleissä he eivät edes jaksa ajatella teostasi ja sinua pitkään. Tärkeintä on ottaa ilo irti prosessista, koska sen kokemuksen saa aina pitää itse. Sitä kukaan ei vie.
”What happens if you pursue your passion forever but success never comes? When it’s for love, you will always do it anyhow”
Tämä on niin hyvin sanottu, että ei ole mitään lisättävää. Kyllä sitä välillä miettii, että mitä jos vain kirjoitan ja kirjoitan enkä kuitenkaan saavuta kirjailijan unelmaani. Onko kirjoittaminen sitten ollut vain ajanhukkaa? Ei se ole ajanhukkaa, kun sen tekee sydämestään. Kirjoittaminen on tapa elää. En osaisi olla kirjoittamatta. Menestyksellä ei ole niinkään väliä. Ja mitä se edes on? Eikö menestystä ole sekin, että tekee sitä mitä rakastaa?
”Get back to work. The treasures that are hidden inside you are hoping you will say yes”
Tämä oli sellainen inspiraatiota ja motivaatiota herättävä kohta. Seuraavaksi kirjoittamaan!
Luovuudentäyteistä viikkoa teille lukijoille! <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti