Meille tulee koiranpentu!

Mun rakas pentu vuodelta 2007. Ihanaa, että 2017 on myös pentuvuosi!

Nyt sen uskaltaa täälläkin kertoa, että meidän perhe saa nelijalkaisen perheenjäsenen! Kahdesta tulee kolme. Se tuntuu niin hyvältä! Viime viikot olen ollut yhtä hymyä vaan, kun olen pentua miettinyt. On ollut ihanaa käydä katsomassa pentuja kasvattajan luona. Sieltä kotimatka on sujunut leijuvissa onnellisissa tunnelmissa. Onnea on, että pentuja on voinut käydä katsomassa useampaan kertaan. Pennut kasvavat hurjaa vauhtia! Pienistä marsuista on hetkessä tullut jo koirannäköisiä otuksia, jotka seuraavat ihmistä, jahtaavat leluja ja painivat toistensa kanssa.

Me ollaan odotettu meidän pentua 9 kuukautta. Ja se aika on tuntunut todella pitkältä! Odottaminen olisi helpompaa, jos kotona olisi jo koira, sillä nyt pentukuume pääsi kyllä nousemaan korkeaksi. Olemme tutkineet kasvattajia läpi ja ottaneet yhteyttä sopiviin. Pentukuumeen kourissa tuli huomattua, että harmillisen vähän oli sopivia pentueita näkyvissä. Tuli myös huomattua, että pennut varattiin usein hyvissä ajoin jo ennen niiden syntymää eli välillä oltiin myöhässä silloinkin, kun luultiin olevamme ajoissa liikkeellä. Ja sitten kun oli ajoissa liikkeellä ja oli tiedossa sopiva pentue niin silloinkin riitti jännitettävää. Ensin odotettiin emäkoiran juoksun alkamista. Sitten pidettiin peukkuja, että astutus onnistuisi. Sen jälkeen odotettiin, että masussa olisi pentuja ja jännitettiin ultraa. Sitten oli tiedossa se kaikkein jännin hetki eli pentujen syntymä. Meneekö synnytys hyvin? Montako pentua syntyy? Meille (siis minulle) tärkeää oli tulevan pennun sukupuoli, joten pidettiin peukkuja, että sukupuolijakauma olisi sopiva.

Tämän jälkeenkään ei voinut huokaista helpotuksesta, paitsi vähäsen. Ei ollut varmaa, että meille riittäisi pentua, sillä pennuista kiinnostuneita oli huomattavasti enemmän kuin pentuja. Onnenpäivä oli se päivä, kun saimme tiedon siitä, että saamme pennun! Teki mieli innostua ja hyppiä riemusta! Olihan vielä toki mahdollista, että tulisi jokin mutka matkaan, joten saiko oikeastaan innostua vielä? Mitä jos pennuille kävisi jotakin? Mitä jos eläinlääkärintarkastuksessa ilmenee jotain ikävää? Mitä jos kasvattaja muuttaa mielensä meidän suhteen? Pennut on kohta 7 viikkoa ja kaikki on edelleenkin hyvin eli mitähän tässä vielä keksisi jännittää. :D

Jos jotain olen oppinut itsestäni tämän matkan aikana niin sen, että olen kärsimätön ja minun on vaikea kestää epävarmuutta. Miten paljon helpompaa olisi ollut vain luottaa siihen, että saadaan pentu ja kaikki menee hyvin! Olen elänyt viime viikot ja kuukaudet tilassa, jossa olen halunnut uskaltaa innostua ja iloita, mutta olen ollut myös varovainen ja valmis ottamaan pettymyksen vastaan. Jokin osa minussa on edelleenkin sitä mieltä, että sitten vasta saa innostua, kun on nimet kauppakirjassa ja pentu kotona. Epäilevät ajatukset uskottelevat, että vielä tulee jokin mutka matkaan ja koko homma peruuntuu, koska olisihan se liian hyvää ollakseen totta!

On tämä kyllä jännää aikaa! Minkälainen tyyppi sieltä meille oikein tuleekaan? Vähän jännittää sekin, että kun on kokemusta aika hienoista koirista entuudestaan niin mitä jos pentu onkin pettymys? Onkohan se edes mahdollista oikeasti? Tässä vähän aikaa sitten tuskailin, että jos olen jo kokenut the Elämäni koiran niin voiko mikään koira yltää enää samaan? Mitä jos vain vertailen enkä ole tyytyväinen mihinkään? Eräs ihminen sanoi viisaasti, että näitä Elämäni koiria voi olla useampia ja todennäköisyys, että saan sellaisen toistamiseen kasvaa mitä osaavampi koiraihminen olen. Näin haluaisin todella uskoa! Ja kyllähän tällä pennulla on kaikki potentiaali olla miten upea vain. Tämä pentu on tarkkaan valittu (tarkemmin kuin aiemmat koirani! hehe..) ja sen vanhemmat ovat omaa ihannekoiratyyppiäni.

Täällä me valmistaudutaan pennun kotiutumiseen. Koiratarvikkeet on valmiudessa. Koirakirjoja on tullut luettua, että olisi taas muistissa, että miten se arki pennun kanssa menikään. Teimme myös pennulle jo koulutussuunnitelman ensimmäistä päivää ja ensimmäistä viikkoa varten. Siinä on kaikkea sellaista, mitä halutaan muistaa harjoitella jo heti alussa. On esimerkiksi käsittelyharjoituksia, yksinoloharjoituksia, hihnassa kävelyä, leikkimistä ja muutenkin sellaista perusarkeen tutustumista. Vielä pitäisi kotia valmistella pentuturvalliseksi ennen odotettua päivää. Ja nimi on vielä valitsematta! Tämä on kaikki niin jännittävää ja ihanaa!


Tällaisissa pääsiäistunnelmissa täällä. Kirjoittelen lisää pentujuttuja myöhemmin. Oikein mukavaa pääsiäistä teille lukijoille!