keskiviikko 5. huhtikuuta 2017

Välit poikki ystävän kanssa




Tämä on aihe, joka on mietityttänyt todella paljon ja tästä vähän jännittää kirjoittaa, kun tiedän monen ystäväni lukevan tätä blogia. Aihe herättää minussa erilaisia tuntemuksia, kun mietin omia kokemuksiani välirikoista. Minussa herää syyllisyyttä, häpeää, vihaa, katkeruutta, surua ja kaipausta. Ihanteellisessa maailmassa kaikki ystävyyssuhteet kestäisivät maailman tappiin. Ihanteellisessa maailmassa kaikki ystävät olisivat ihania ja heidän kanssaan olisi aina ilo olla yhdessä. Tuntuu surulliselta, että ihminen, joka joskus merkitsi hyvin paljon ja oli korvaamaton, onkin yhtäkkiä poissa ystäväpiiristä. Eihän sen niin pitänyt mennä. Ikuista ystävyyttä vannottiin ja yhdessä tehtiin vaikka mitä.

Minulta on mennyt poikki neljä ystävyyssuhdetta elämäni aikana. En tiedä onko se vähän vai paljon. Olen tehnyt tietoisen aloitteen ystävyyssuhteen päättämisestä kolmen kohdalla ja yhdessä minut jätettiin. Kaikki olivat monin tavoin ihania ystäviä, mutta jossain vaiheessa ystävyyssuhde ei vain enää toiminut. Ehkä jompikumpi tai molemmat muuttuivat. Ehkä olosuhteet muuttuivat. Ehkä toisessa näkyi piirteitä, joita ei pystynyt kestämään enää. Ehkä tietyt teot tai tekemättä jättämiset veivät ystävyyden edellyttämän luottamuksen ja läheisyyden mennessään.

Mielelläni en päätä ystävyyssuhteita, sillä rakastan ystäviäni ja he merkitsevät minulle paljon. Joskus vain tulee eteen tilanteita, että se rakkaus ei riitäkään. Rakkaus voi muuttua turhautumiseksi, ärsytykseksi, vihaksi ja pettymykseksi. Ja mitä enemmän kielteisiä ajatuksia tulee ystävästä, sitä enemmän niitä edestään vain löytää ellei pysäytä kierrettä. Kierrettä ei ole helppo pysäyttää, jos ystävän tapaamisesta jää aina huono fiilis. Silloin on viisasta pysähtyä miettimään ystävyyden tilaa ja omaa hyvinvointia.

Ystävyyssuhteissa voi hyvin harjoitella rajojen asettamista. Äärimmäinen keino on pistää välit poikki. Joskus riittää pienemmät toimenpiteet ja niitä suosittelisinkin ehdottomasti ensin kokeilemaan. Mieti minkälaista käytöstä voit sallia ystävältäsi. Onko sinulle esimerkiksi okei, että ystäväsi sanaan ei voi luottaa? Saako hän rajoittaa sitä, kuka olet tai vaatia sinua toimimaan oman mielesi vastaisesti? Saako hän arvostella sinua? Onko ystävyyssuhteenne kaikin puolin tasapainossa?

Tarkkaile itseäsi. Odotatko innolla ystäväsi tapaamista vai onko ilmassa jännitystä ja ehkä jopa ahdistusta? Minkälainen olo sinulla on tapaamisen aikana? Haluaisitko mieluummin olla muualla vai onko sinulla mukavaa ystävän kanssa? Entä minkälainen olo on tapaamisen jälkeen? Oletko energinen, voimaantunut ja iloinen? Vai sittenkin väsynyt, kuormittunut ja entistäkin huonommalla fiiliksellä? Ehkä mietit jopa, että yhdestä tapaamisesta taas selvitty ja ei tarvitse hetkeen tavata, jos se sinusta on kiinni.

Minusta ei ole neuvomaan miten välit pistetään poikki. Se varmasti riippuu hyvin paljon tilanteesta ja osapuolista. Näkisin kuitenkin, että olisi hyvä pyrkiä tekemään se mahdollisimman ystävällisesti ja lempeästi, mutta kuitenkin niin jämäkästi ja suoraan, että homma tulee selväksi. Ei ole mukavaa jäädä epätietoisuuden tilaan ja pohtia miksi ystävyys kuihtui (kokemusta on). Inhottavinta olisi pistää välit poikki kamalassa suuttumuksen ja vihan tilassa. Siitä ei varmasti jäisi kummallekaan hyvät energiat.

Kuuluuko ylipäätään jäädä hyvät energiat, kun välit menee poikki? Ihanteellisessa tilanteessa ehkä tulisi vapauttava iloinen olo ja voimaantuisi entisestään. Olen tuntenut sitä näissä tilanteissa, joissa olen itse tehnyt aloitteen välien katkaisusta. Olen myös tuntenut vihaa ja katkeruutta tätä ystävää kohtaan. Miksi hänen piti pilata hyvä ystävyys ja olla sellainen kuin hän on? Miksi hänen piti käyttäytyä niin ikävästi? Olen tuntenut surua ja kaipausta. Miksi niin kävi? Miten selviän ilman häntä? Menetin läheisen ihmisen, jonka kanssa luulin olevani tekemisissä vielä pitkään.

Olen tuntenut syyllisyyttä. Teinkö liian rumasti ja pahasti? Teinkö virheen? Miten hän selviää ilman minua? Olen tuntenut häpeää. Mitä kaikki muut sanovat, kun heille selviää, että emme ole väleissä? Pitävätkö kaikki minua huonona ihmisenä, kun voin tehdä jotain niin kamalaa? Huomasin, että tärkeää oli opetella antamaan anteeksi itselle. Ehkä myös ystävälle, mutta omalla kohdallani kyse on ollut enemmän siitä, että annan itselleni anteeksi. Tärkeää on osata olla lempeä ja ymmärtäväinen. Tärkeää on osata hyväksyä tapahtunut ja jatkaa elämää. Ei kannata jäädä takertumaan, vaan päästää irti kun sen aika on. Sitä vielä harjoittelen, sillä aihe nousee välillä pintaan voimakkaasti.

Olen kokenut, että välirikon hetkellä tarvitsee tukea. Minulle on ollut tärkeää saada puhua asiasta. En olisi pystynyt käsittelemään sitä kaikkea tunneskaalaa yksin. Olisin varmasti tullut hulluksi. Vertaistukikin tekee todella hyvää. Monilla on kokemusta välirikoista ja se on lohduttavaa.

Meillä on oikeus valita ystävämme. Meillä on oikeus valita minkälaisessa seurassa olemme. Miksi meidän tulisi kärsiä, kun meillä on vapaus valita toisin? Potentiaalisia ystäviä on maailma täynnä, joten miksi täytyisi pitää kiinni ystävästä, joka aiheuttaa pahaa mieltä? Meillä ei ole mitään velvollisuutta olla samassa ystävyyssuhteessa koko elämää. Ei ystävyydessä ole oikein mitään mieltä, jos toinen osapuoli ei koe oloaan siinä hyväksi. Silloin on usein parempi molempien kannalta jatkaa eri suuntiin, vaikka se voi tehdä kipeää.

Entä onko mahdollista palata yhteen joskus ja kulkea taas yhdessä? Mietin sitä välillä. Omalla kohdallani voisin kuvitella, että niin voisi ehkä joskus tapahtua. Se vaatisi kuitenkin paljon työtä ja luottamuksen uudelleen rakentamista. Molempien pitäisi olla siihen halukkaita. Ehkä se vaatisi myös muuttumista. Ehkä olosuhteidenkin pitäisi olla tietynlaiset, että se voisi onnistua. Miksi en voisi antaa uusia mahdollisuuksia? Jokainenhan voi muuttua. Joskus välirikko voi toimia käännekohtanakin. Helppoa ei olisi jatkaa ystävän kanssa, kun taustalla olisi välirikko, mutta ehkä se voi joskus olla sen arvoista. Siitä en tiedä mitään, koska kokemusta ei ole. Helpommalla varmaan kuitenkin pääsisi etsimällä ihan uuden ystävän.


Tällaisia ajatuksia halusin jakaa tästä aiheesta ja kuulisin mielelläni lukijoiden kokemuksia. Mitä ajatuksia sinulle heräsi näistä pohdinnoista?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti