Lapsena minulla oli suuri unelma. Halusin oman koiran. Lopulta 13-vuotiaana hartain toiveeni toteutui: meille muutti Lumi. Vielä tänäkin päivänä voin todeta, että se on ollut elämäni parhaita ja tärkeimpiä hetkiä. Siitä alkoi ihan uusi elämä ja tutustuminen koiramaailmaan. Oikeastaan en edes osannut kuvitella sitä kaikkea hauskaa, mitä koiran omistaminen toisi mukanaan. Oli kävely-, pyörä- ja juoksulenkkejä, koulutuksia, koirapuistoilua, yhteisiä bussimatkoja, kilpailuja ja paljon yhteisiä hetkiä kotona, metsissä, pelloilla ja kenttien laidoilla. Lumi toi elämääni paljon uusia mukavia ihmisiä ja koiria. On vaikea sanoin kuvailla sitä kaikkea mitä Lumi on tuonut elämääni.
Olenkin nyt haikein mielin, sillä on tullut aika luopua rakkaasta 14-vuotiaasta perheenjäsenestäni. Lumille on aika varattuna eläinlääkärille eutanasiaa varten. Tiedän milloin Lumi viettää viimeistä iltaa, yötä ja aamua. Tiedän montako päivää ja tuntia sillä vielä on aikaa. Surettaa.
Ajatukset käyvät tulevassa ja kuvittelen mielessäni tulevaa eläinlääkärikäyntiä. Mietin miten kaikki tapahtuu ja mitä haluan tehdä Lumin kanssa sen viimeisinä hetkinä. Olen miettinyt, että haluan antaa sille vielä joitakin oikein hyviä herkkuja. Haluan vielä rapsutella, pusutella ja halailla sitä. Edessä on viimeinen kerta, kun Lumille laitetaan sen oma kaulapanta ja hihna, viimeinen kerta kun se lähtee kotoa ja viimeinen yhteinen automatka. Haluaisin olla iloisena Lumin vierellä sen viimeiset hetket, mutta luulen tuhertavani itkua. Se tulee olemaan vaikea paikka.
Olen itkenyt monta kertaa Lumin menettämistä. Jo pari vuotta sitten aloin henkisesti valmistautua siihen, että yhteinen aika on vähenemässä. Viime kuukausina olen itkenyt ja tiennyt, että kohta on aika hyvästellä. Viime kuukaudet ovat olleet vaikeita. Olen ajatellut, että en kestä menettää Lumia. En varsinkaan näin pian Minnin kuoleman jälkeen. Olen myös ajatellut, että en kestä katsella Lumin koko ajan heikkenevää kuntoa. Olen toivonut, että olen vahva ja osaan oikealla hetkellä tehdä viimeisen ja vaikeimman päätöksen.
Päätös on nyt tehty ja tuntuu vähän jopa huojentavalta. Ei tarvitse enää miettiä ja stressata, että milloin sen aika on. Lumin kohdalla aika on nyt todella oikea. Ehkä aika olisi ollut jo joitakin päiviä tai viikkoja aiemmin, kuka tietää, mutta mieluiten se on nyt eikä myöhemmin. En halua sellaisen päivän ikinä koittavan, kun Lumin kunto romahtaa kunnolla ja se kokee suuria tuskia.
On aika päästää irti ja luopua, vaikka se tekee niin kipeää. En olisi halunnut tässä käyvän näin ja antaisin mitä vain, jos saisin nauttia Lumin seurasta vielä toiset 14 vuotta ja enemmänkin. Olisi hienoa saada viettää koko elämä Lumin kanssa. Yli puolet elämästäni olen viettänyt Lumin kanssa ja se on paljon se. Olen saanut jo niin paljon. Kiitollinen olen.
Niin se mun pieni 7-viikkoinen pentupallero kasvoi upeaksi koiraksi ja eli pitkän hyvän elämän. :) Kiitos Lumi, olet ollut ihana ja paras mahdollinen koira mulle. Aion olla vierelläsi loppuun asti. <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti