Elämäni kymmenen musiikkikappaletta

Radioni johto hajosi (kiitos tästä vaan paljon eräälle pennulle) ja voi olla, että joudun luopumaan radiosta, jonka sain lahjaksi sinä kesänä, kun olin 11v. Paljon liittyy rakkaita muistoja tähän radioon ja siitä jotenkin inspiroiduin miettimään musiikin merkitystä itselleni. Huvikseni haastoin itseni miettimään elämäni merkittävimpiä musiikkikappaleita. Haastan muuten sinutkin mukaan! Voit kertoa oman listasi kommenteissa. Tässä tulee oma listani selitysten kanssa (eivät muuten ole missään tärkeysjärjestyksessä, se olisi liian haastavaa!) :

1. Carly Rae Jepsen - I really like you

Tämän biisin mieheni lähetti minulle viestillä, kun oli juuri valkenemassa, että olemme enemmän kuin ystäviä. Tämä oli siis syksyllä 2015. Kuuntelin biisiä sitten repeatilla koko päivän (ja varmaan pari seuraavaakin..) ihan fiiliksissä, kun olin oivaltanut samalla, että oli alkamassa jotain uutta ja merkittävää. Jo samana päivänä kävimme sen Keskustelun ja päätimme, että olemme pariskunta.


2. INNA feat. Daddy Yankee - More Than Friends

Tämän biisin kuulin ensimmäisen kerran samalla viikolla, kun olin lähdössä ystävieni kanssa Kuubaan kesällä 2013. Musiikkivideolla ollaan rannalla ja fiilistelin tulevaa matkaa. Laulun sanat taisivat myös kolahtaa hyvin sinkkunaiseen, joka ei olisi pistänyt pahakseen matkaromanssia. ;) Ihastuin biisiin ikihyviksi ja yllätys oli melkoinen, kun Kuuba-reissusta tuli myös Inna-teemainen reissu. Kuubassa olin aika turhautunut, kun kaikki musiikki oli espanjaksi eikä oikein kolahtanut meikäläiseen. En ole ikinä niin ikävöinyt hyvää musiikkia kuin sillä reissulla. Yllätys oli siis melkoinen, kun kuulin juuri tämän Innan biisin reissulla. Kuulin sen ainakin kolme kertaa: kerran taksimme radiosta, kerran torilla ja kerran baarissa tanssilattialla. Viimeksi mainittuun baari-iltaan liittyi myös hauska sattuma, kun tanssin miehen kanssa, jolla sattui kännykkäkuvanaan olemaan kukas muu kuin Inna! Tämä biisi oli se, joka sai mut ihan liekkeihin aina kun kuulin sen.


3. Havana Brown - Warrior

Tämä biisi löytyi jotain niin jännää reittiä luokseni viime kesänä, etten edes muista, mutta valitsin sen kuunneltavaksi bussimatkalle, kun menin hyvästelemään Minniä viime vuoden heinäkuussa. Halusin biisin, joka antaa voimaa, ja jota en ”pilaa” suurella tunnelatauksella, vaan teen siitä itselleni erityisen. Bussissa ehdin kuunnella biisin muutaman kerran samalla kun tuijotin ikkunasta taivaan harmaita pilviä ja laskin pysäkkejä määränpäähän. Tarvitsin voimaa tulevaan koitokseen ja biisi auttoi siinä.


4. Evanescence - Bring me to life

Tämän biisin kuulin ensimmäisen kerran Daredevil-leffassa keväällä 2003 ja sitten myöhemmin radiosta. Kun kuulin sen radiosta niin sitten se oli menoa. Kolahti niin lujaa! Ehkä se oli se oma sisäinen tuska, mihin tämä biisi sopi niin hyvin. En tiennyt minkälaista oli fanittaa jotain ennen kuin löysin tämän biisin. Biisin sanat kirjoitin englanninvihkooni, odotin jatkuvasti että kuulisin biisin radiosta (se oli sitä aikaa..) ja hankin biisin vielä kännykkäni soittoääneksi, ja tietysti myös se Daredevil-leffa oli saatava itselle :D Sitten tuli My Immortal biisi Evanescenceltä ja Going Under, eikä mahtanut mitään: musta tuli Evanescence-fani (harmillista mun äidille, joka ei voinut sietää Evanescencen musiikkia!). Erityisesti Fallen-albumi oli ihana ja niin merkittävä mulle. Sanottakoon vielä, että fanituksen huipentuma oli varmasti se hetki, kun kuulin biisin livenä Evanescencen konsertissa. Elämäni parhaita hetkiä ihan varmasti!


5. Lady Gaga - Applause

Tämä biisi tiivistää koko vaihto-opiskeluni Kaliforniassa vuonna 2013. Siihen aikaan fanitin Lady Gagaa täydestä sydämestä ja odotin hänen uusia biisejä innokkaasti. Sitten tämä biisi tuli ulos ja kuuntelin sitä ihan mielettömästi reissun aikana. Kuuntelin sitä kirjastossa, pyöräillessä, mun huoneessa ja autossa… Edelleen kun kuulen biisin, olen hetkessä Kaliforniassa ja niissä tunnelmissa. Tunnelmissa on unelmointia, onnellisuutta, yksinäisyyttä ja kaipausta kotiin.


6. Rihanna - Diamonds

Tätä biisiä olen kuunnellut joskus 2012-2013 niin paljon. Tämä on ollut se biisi, jolla mut on saanut hetkessä tanssilattialle. Tämä on biisi, jota olen laulanut ja tanssinut ja joka on antanut hyvää tsemppiä ja inspiraatiota moneen tilanteeseen. Muistan kirjoittaneeni vähän joka paikkaan tsempiksi "shine bright like a diamond!" :D Nyt kun tätä kirjoitan niin tuli mieleen, että Rihannalla on monta muutakin merkittävää biisiä mulle.. We found love, Rude boy, Disturbia..pistää miettimään, että onko Diamonds sittenkin se merkittävin..? Olkoon nyt niin.

7. ABBA - Mamma mia

Jos jotain olen perinyt isältäni niin Abba-innostuksen. Lapsena tuli kuunneltua Abbaa, mutta varsinainen fanitus alkoi vasta Mamma mia-leffan myötä, kun löysin biisit uudelleen. Kaikista Abban biiseistä tämä on kyllä se The Biisi. Olen laulanut biisiä monet kerrat esimerkiksi Singstar-pelissä ja muutenkin. Lisäksi karaokessa on tullut vedettyä tämä. Biisissä tulee mieleen ihania singstar-hetkiä ystävien kanssa ja Mamma mia-leffan katselukerrat sekä Lontoon Mamma mia-musikaali.


8. Tiktak - Lopeta

Jos pitäisi valita yksi biisi ala-asteelta niin se olisi tämä. Tiktak oli ensimmäisiä suosikkibändejäni ja tämä oli se biisi, mitä fanitettiin yhdessä ystävien kanssa. Ja ensimmäinen cd-ostokseni oli Tiktakin levy. Koulussa oli myös sellainen esiintymisilta, jossa kaverini kanssa laulettiin tämä biisi omalla koreografialla.


9. Evanescence - Missing

Koska fanitin nuoruudessani Evanescenceä hyvin paljon niin ehkä ei ole yllätys, että listalla on toinenkin Evanescencen biisi. :D Tämä kuuluu listalle ehdottomasti, koska tätä olen kuunnellut niin paljon ja etenkin aikana, kun olin masentunut eli joskus vuosina 2008-2011. Biisi sopi niihin tunnelmiin tosi hyvin ja antoi voimaa jaksaa elämää.


10. Dido - Here with me

Tämä biisi on yksi varhaisimpia ihastuksiani. Tätäkin olen metsästänyt radiosta niin, että sain sen nauhoitettua kasetille (kasetille!!!). Ah se tunne, kun tunnisti, että biisi alkoi soida.. Tähän biisiin liittyy muutakin kuin biisi-ihastuminen. Olin nimittäin hyvin koukussa sarjaan nimeltä Roswell ja tämä biisi soi siinä tunnarina. Tämä biisi symboloi mulle noin vuosia 1999-2003 ja niitä tunnelmia ja erityisesti sitä miten koukussa olin Roswell-sarjaan. Tästä tuli mieleen, että mähän haluan seuraavaksi tehdä listan mun merkittävimmistä tv-sarjoista! :D


Tunnelmat listauksen jälkeen? Olen aika tyytyväinen valintoihin. Kaikkiin valittuihin liittyy jotain merkittävää tunnelatausta ja muistoja niistä tilanteista, kun olen biisiä kuunnellut. Tietysti mieleen tulee muitakin biisejä ja muutaman biisin kanssa teki tiukkaa tehdä valintaa. On myös sellainen fiilis, että ehkä unohdin listalta jonkun tosi merkittävän biisin ja muistan sen myöhemmin. En ole miettinyt tällaista listausta aiemmin. Tämä lista jotenkin tuntuu hyvin kuvastavan mun elämää. Mun näköinen lista. Kuuntelin biisejä samalla kun tein listaa ja se oli ihanaa. Näin postauksen päätteeksi kerrottakoon, että kuulokkeisiin jäi soimaan Evanescence, yllätys yllätys :D

Mitä olen oppinut työttömyydestä

Ajattelin kerätä tässä postauksessa yhteen niitä ajatuksia ja tuntemuksia, mitä työttömyys on tuonut eteeni käsiteltäviksi. Olen siis ollut valmistumisen jälkeen työtön puoli vuotta.

Töiden hakeminen on aika raskasta ja pitää sisällään kaikenlaista ajatustyötä. Työmahdollisuuksia tulee etsiä ja hakemuksia tulee täyttää ja lähettää. Tulee miettiä mikä on itselle sopiva määrä hakemuksia viikossa ja kuukaudessa, sillä kukaan ei sitä kerro. Mihin määrään olen tyytyväinen ja milloin ajatella, että en ole tehnyt riittävästi? Milloin olen laiska työtön ja milloin olen aktiivinen työtön? Sen voi ja saa itse määritellä.

Tulee miettiä mitä työtä lähtee hakemaan ja mitä jättää hakematta. Riittävätkö taitoni tähän työhön? Kiinnostaako tämä työ minua? Pitäisikö yrittää, vaikka en täytä kaikkia kriteereitä, koska jos sitä kuitenkin onnistaisi? Pitäisikö vain hakea, jotta saa edes jotain, vaikka työ ei innosta? Kuinka kauan hakea vain oman alan töitä ja milloin laajentaa hakua? Välillä toivoisi, että joku ulkopuolinen sanoisi, että tee näin ja näin, eikä että tarvitsee itse arvioida ja tehdä päätöksiä.

Hakemuksien täyttämisessä olen saanut harjoitella itseni mainostamista ihan kunnolla. Yleensä tuntuu, että yritän huijata ihmisiä. :D Jos saisin itse päättää niin haluaisin löytää töitä niin, että käyn haastattelussa juttelemassa ja näytän sillä tavalla persoonani. En myöskään haluaisi valita työpaikkoja vain työpaikkailmoitusten perusteella. Haluaisin tavata tulevat työkaverini ja fiilistellä työympäristöä ja päättää vasta sitten haluanko sinne. Ehkä tulevaisuudessa näin…

Työnhakuun liittyy omalla kohdallani suurtakin toiveikkuutta ja innostusta. Joistakin työilmoituksista tulee voimakas fiilis: ”Tämän mä haluan! Tämä mun on saatava! Tämä on niin mua!”. Vähän sama kuin selailisi asuntoja tai deitti-ilmoituksia tai olisi shoppailemassa vaatteita..:D Ja sitten työnhakuun liittyy pettymyksiä ja epätoivoa, kun ei päässytkään edes haastatteluun tai sitten ei päässyt haastattelua pidemmälle. Elämässä on tilanteita, kun pettymyksen jälkeen voi vain antaa asian olla ja luovuttaa, mutta työnhaussa pettymyksien jälkeen tulee nousta takaisin ylös ja jatkaa yrittämistä kunnes onnistuu. Toki luopumista tulee harjoiteltua, kun omat visiot tietyssä työpaikassa työskentelystä eivät toteudukaan (ainakaan juuri nyt).

Työttömänä miettii omaa arvoaan ihmisenä. Onko minulla arvoa, kun vain olen tekemättä mitään? Onko elämälläni merkitystä? Olenko muiden silmissä epäonnistunut ja huono ihminen? Kuuluisiko minun hävetä työttömyyttäni tai itseäni? Mikä minussa on vikana, kun en kelpaa? Miksi en saa haastattelukutsuja? Miksi en saa töitä? Onko se työkokemuksen puute, osaamisen puute, ulkoinen habitus vai joku luonteenpiirre? Menneisyyttä tarkastelee välillä kriittisesti. Olenko sittenkin tehnyt ne oikeat valinnat, kun olen tässä? Mitä olisi pitänyt tehdä toisin?

Vaikka välillä kävisi pohjamudissa ja tuntisi itsensä huonoksi niin hakemuksissa ja haastatteluissa tätä ei näytetä, vaan siellä loistetaan ja jaksetaan kertoa miten erinomainen työntekijä olisi. Jostain on löydettävä uskoa itseen ja toivoa aina vaan yhä uudestaan. Läheistenkin kesken voi olla joskus vaikea ilmaista sitä miltä tuntuu tulla torjutuksi uudelleen ja uudelleen ja elää pelossa, että ei koskaan saa töitä. Ihmisillä tuntuu olevan liian kiire vakuuttaa että töitä löytyy kyllä kunhan jaksaa yrittää (eiköhän jokainen työtön kuule tämän kerran jos toisenkin). Toiveikkuutta on hyvä pitää yllä, mutta tilaa tulisi antaa myös olla siellä epätoivossa ja saada purkaa niitäkin tunteita. Ei sellaisia tunteita pidä piilottaa, vaan tuoda myös näkyväksi. Itselleni ainakin on tärkeää, että läheisten kanssa ei tarvitse esittää mitään.

Tulevaisuuden epävarmuus korostuu. On vaikea suunnitella elämää eteenpäin, kun ei tiedä onko töissä esimerkiksi jo seuraavalla viikolla. On vaikea miettiä esimerkiksi lomamatkaa parin kuukauden päähän, kun ei tiedä onko töissä vai ei ja se saattaa olennaisesti vaikuttaa koko matkaan. Työttömyys on tavallaan hyvää aikaa lomailla, koska aikaahan on. Mutta ei se tunnu niin lomalta, kun on jatkuva huoli työtilanteesta. Sitä haluaisi tietää sen päivän, kun saa töitä. Sitten voisi olla rauhassa ja vaikka keskittyä lomailemiseen. Työttömänä epävarmuuden sietäminen ja kärsivällisyyden harjoitteleminen tulevat tutuiksi. Tuli myös mieleen, että jos on aiemmin tottunut pitämään kaikki langat käsissään niin työttömänä työnhakijana saa opetella olemaan toisten ihmisten varassa. Joku muu tekee valinnan ja päättää otetaanko sinut mukaan työtiimiin.

Rahahuolet pyörivät päässä. Rahat riittävät nyt, mutta entä kuukauden tai kahden kuukauden päästä? Mitä jos tulee jokin yllättävä meno? Ei tunnu kivalta himmailla ja elää pienempää elämää rahanpuutteen takia. Opiskellessa sitä tottui elämään pienellä summalla, joten siinä mielessä työttömyys ei ole ollut shokki. On vain tylsää vastata ei mahdollisuuksiin, mitkä kiinnostaisi, jos olisi enemmän rahaa. On paljon koulutuksia minne haluaisi, mutta ei pääse. Harrastukset maksavat, ulkomaanmatkat maksavat, tapahtumat maksavat.. Kun on aikaa niin ei ole rahaa. :D

Olen huomannut, että sosiaalisissa tilanteissa usein oletetaan, että ihmiset joko opiskelevat tai käyvät töissä. ”Mitä teet? Käytkö töissä vai opiskeletko?” kuuluu kysymys. Missä on vaihtoehto olla työtön? Opiskelupaikan tai työpaikan kertominen usein johtaa lisäkysymyksiin: ”minkälaista työtä teet? onko se haastavaa? oletko ollut pitkään siellä? onko opiskelu vaativaa? milloin valmistut?”, mutta jos sanot olevasi työtön niin saat ihmiset hiljaiseksi. 

Työttömänä on ihanaa, kun on aikaa. Päivät sekoittuvat toisiinsa ja voi elää ihan omassa rytmissä. Voi tehdä niitä asioita, joista tykkää. Minä olen esimerkiksi keskittynyt kirjojen lukemiseen, kirjoittamiseen, liikuntaan, parisuhteeseen ja kaverisuhteisiin. Tylsää päivää ei ole ollut, sillä keksin helposti tekemistä. Harmi on se, että läheiset ovat vapaina vain iltaisin ja viikonloppuisin, jos silloinkaan, kun itsellä olisi aikaa nähdä vaikka millä mitalla. Jokaisella työttömällä muuten tulisi olla ainakin yksi toinen työtön kaverina ja vertaistukena. Olen saanut tosi paljon voidessani jakaa omaa kokemustani työttömänä toisen työttömän kanssa ja kuullessani minkälaiselta työttömyys on toisesta tuntunut. Sitä vahvistuu ja voimistuu ihan eri tavalla, kun tietää, ettei ole yksin tilanteessa! :)


Mielestäni työttömyydenkokemus on arvokas kokemus elämässä. Saa käsitellä vaikka mitä ajatuksia ja tuntemuksia sillä matkalla ja ymmärrys elämästä laajenee. Ajatukset työttömistä ja työttömyydestä ehkä myös muuttuvat oman kokemuksen myötä. Työttömyys voi myös näyttää kuka olet, kun et voi perustaa identiteettiäsi työn varaan tai olla jatkuvassa kiirepyörässä. Mitä siellä pinnan alla on?