Hei rakkaat ystävät! Olen palannut blogikirjoittamisen pariin. Taukoa on kertynyt 1,5 vuotta, joten hyvä, kun edes muistan miten saan tekstini näkymään blogissa :D Pitkään on tuntunut siltä, että ei ole mitään, mistä haluan kirjoittaa teille. Tiedän kuitenkin, että ainakin osa teistä lukijoista on kovasti odottanut uutta postausta. Hyvää kannattaa aina odottaa, eikö niin? Kärsivällisyys usein palkitaan elämässä.
Edellisen postauksen aikaan oli muuttamista uuteen asuntoon, pennun kouluttamista yhteiskuntakelpoiseksi, omat häät ja totuttelua uuteen työpaikkaan. Asunnossa on viihdytty hyvin. Aina-pentu on kasvanut aikuisen mittoihin ja tuonut elämään valtavasti iloa, rakkautta ja lämpöä. Minni ja Lumi ovat ajatuksissa päivittäin ja useimmiten Aina tuo esille rakkaita muistoja edellisistä koiristani. Suru ja kaipaus ovat jänniä tunteita. Kaipaan edelleen Minniä ja Lumia ja mitä antaisinkaan, jos saisin heidät vielä kulkemaan rinnalleni tähän maailmaan. Silti, näinkin on hyvä. Joskus itkettää, joskus hymyilyttää vanhat muistelut. Joskus ajattelin voinko enää ottaa koiraa, mutta paras päätös on ollut uskaltaa. Ainasta olen joka päivä hyvin kiitollinen. Haaveissa on toinenkin koira meidän perheeseen sitten, kun aika on sopiva. :)
Omat häät ovat sen verran iso juttu, että hääpäivääkin muistelee lähes päivittäin jossakin yhteydessä. Elämäni ihanimpia hetkiä oli paljon sinä päivänä. Parasta oli läheisten kanssa vietetty aika, josta jäi hienoja muistoja ja osa hetkistä tallentui myös valokuviin. Päivä oli avioparin näköinen. Työpaikkaankin totuin ja sitten vaihdoin seuraavaan työpaikkaan. Määräaikaisia työsuhteita molemmat. Olen nyt vapaalla jalalla ja katselen minne suuntaisi seuraavaksi. Työpohdintoja olisi hienoa jakaa täällä blogissakin.
Olen lukenut paljon kirjoja, joista haluaisin kertoa teille. Olen nähnyt elokuvia, joita voin aidosti suositella muillekin katsottavaksi. Olen aloittanut uuden harrastuksen, josta saan valtavasti iloa ja jossa pääsen seuraamaan taitojeni kehittymistä. Siitä olisi hienoa kertoa. On toinenkin harrastus, johon hullaannuin joskus v.2017 syksyllä ja josta on sittemmin ollut paljon iloa myös ihmisille ympärilläni. Haluan myös kertoa minulla todetusta parantumattomasta sairaudesta ja siitä, miten se on elämääni vaikuttanut. Kirjoittamisestakin olisi kivaa kirjoittaa. Jätän teidät nyt odottamaan uusia postauksia! Lupaan, että seuraava postaus tulee pian, oletteko valmiita? :)
Tämä postaus on kirjoitettu kuunnellen Avril Lavignen upeaa uutta albumia. Tällä hetkellä top 3-suosikkini ovat Head above water, Birdie ja I fell in love with the devil.
Omat häät ovat sen verran iso juttu, että hääpäivääkin muistelee lähes päivittäin jossakin yhteydessä. Elämäni ihanimpia hetkiä oli paljon sinä päivänä. Parasta oli läheisten kanssa vietetty aika, josta jäi hienoja muistoja ja osa hetkistä tallentui myös valokuviin. Päivä oli avioparin näköinen. Työpaikkaankin totuin ja sitten vaihdoin seuraavaan työpaikkaan. Määräaikaisia työsuhteita molemmat. Olen nyt vapaalla jalalla ja katselen minne suuntaisi seuraavaksi. Työpohdintoja olisi hienoa jakaa täällä blogissakin.
Olen lukenut paljon kirjoja, joista haluaisin kertoa teille. Olen nähnyt elokuvia, joita voin aidosti suositella muillekin katsottavaksi. Olen aloittanut uuden harrastuksen, josta saan valtavasti iloa ja jossa pääsen seuraamaan taitojeni kehittymistä. Siitä olisi hienoa kertoa. On toinenkin harrastus, johon hullaannuin joskus v.2017 syksyllä ja josta on sittemmin ollut paljon iloa myös ihmisille ympärilläni. Haluan myös kertoa minulla todetusta parantumattomasta sairaudesta ja siitä, miten se on elämääni vaikuttanut. Kirjoittamisestakin olisi kivaa kirjoittaa. Jätän teidät nyt odottamaan uusia postauksia! Lupaan, että seuraava postaus tulee pian, oletteko valmiita? :)
Tämä postaus on kirjoitettu kuunnellen Avril Lavignen upeaa uutta albumia. Tällä hetkellä top 3-suosikkini ovat Head above water, Birdie ja I fell in love with the devil.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti