Endometrioosiviikon kunniaksi vielä yksi endometrioosipostaus! Aiemmissa postauksissa olen kertonut endometrioosin löytymisestä ja endometrioosileikkauksesta. Tässä postauksessa kerron elämästäni 9kk leikkauksen jälkeen.
Liikuntaharrastukset eli käytännössä ryhmäliikuntatunnit ovat taas osana elämääni! Ensimmäiselle liikuntatunnille menin, kun leikkauksesta oli kulunut 2,5 kuukautta. Sitä ennen harrastin lähinnä reipasta kävelyä ja nostelin kevyitä painoja kotona. Oli uskomatonta palata takaisin rakkaalle tunnille puolen vuoden tauon jälkeen. Tuntea liikunnanilo, nauttia musiikista ja yhdessä liikkumisen tunnelmasta. Aloitin bodypump-tunneista, joissa nostellaan painoja, koska tiesin, että siellä pystyi parhaiten kaikessa rauhassa tunnustelemaan omaa liikuntakykyä. Pystynkö tähän ja entä sitten tähän. Sieltä siirryin suosikkituntini bodycombatin pariin. Bodycombat-tunneilla tehdään satoja vatsarutistuksia ja treeni on muutenkin aika vauhdikas hyppyineen, nyrkkeineen ja potkuineen. Aluksi otin kevyesti. Jätin hyppyjä tekemättä ja joitakin vatsarutistuksia väliin. Jos ei tuntunut hyvältä niin jätin väliin. Koko ajan sitä tunnusteli kehon fiiliksiä. Mieli oli valmiina tekemään täysillä, mutta keho asetti rajoja, joita sitten kuuntelin. Harmitti huomata, ettei enää pystynyt johonkin, mikä oli aiemmin itsestään selvää. Sitä mietti, että onkohan tämä ikuista vai pystynkö tähän myöhemmin. Bodycombatin suhteen jännitti erityisen paljon, koska se on niin tärkeä osa elämääni. Kehon asettamat rajoitteet kuitenkin opettivat arvostamaan kaikkea sitä, mihin kykenee. Aina löytyi paljon juttuja, jotka sujuivat. Niistä iloitsee ja yrittää olla välittämättä niistä, joita ei pysty tekemään kuten ennen. Aina kannattaa keskittyä enemmän siihen, mihin pystyy!
Olisin halunnut käydä tunneilla useampaan kertaan viikossa, mutta yleensä pystyin käymään vain kerran viikossa. Peruin usein varaamiani tunteja johtuen vatsavaivoista. Joskus turvotti niin että sattui ja joskus oli epämääräistä kipua ja nipistelyä, mikä ei houkutellut treenaamaan. Puoli vuotta oli myös niin pitkä tauko, että sen jälkeen oli vaikeuksia palata liikuntarutiineihin. Joka kerta sai taistella, että pääsi tunnille asti, kun enemmän houkutteli jäädä kotiin. Vielä vuoden alussa kärsin epämääräisistä vatsakivuista, jolloin jouduin jättämään liikunnat väliin. Hyppelyt ja tietyt vatsalihasliikkeet tunneilla tuntuivat välillä mahdottomilta. Vointi on kuitenkin mennyt hurjasti eteenpäin ihan viime kuukausina ja tuntuu, että joka viikko olen vain paremmassa kunnossa. Olen käynyt liikkumassa useamman kerran viikossa ja minulla on ollut niin hauskaa tunneilla, että olen vain nauttinut ja nauttinut. Tuntuu hyvältä huomata, että keho kykenee vaikka mihin. Viime viikkoina olen hyppinyt täysiä ja vetänyt huimia toistoja vatsarutistuksia ilman ongelmia. Se on ollut ihan mieletöntä! Olen niin kiitollinen keholleni. Ja olen kiitollinen jokaisesta liikuntahetkestä, johon voin osallistua.
Kuukautiset aiheuttavat vatsakipuja edelleen. Joskus pääkin on ihan sumussa. Jos mahdollista niin pysyttelen kotona ensimmäisen vuotopäivän. Särkylääkkeitä en tarvitse enää. En edes yhtä kappaletta. Niin paljoa ei satu ettenkö pärjäisi muilla keinoilla. Muina keinoina minulla on esimerkiksi hyvään kirjaan keskittyminen ja lepäily. Ennen kaikkea keskittyminen johonkin hyvin innostavaan asiaan auttaa. Musiikin kuuntelusta hyödyn. Kävely ulkona auttaa myös ja etenkin raittiin ilman hengittely. Rauhalliset vatsarutistukset auttavat myös, kun kuukautisten aikana vatsa kerää ilmaa sisään ja sitä on hyvä saada liikutettua. Viimeisimmät kuukautiseni olivat hyvin helpot. Kipua oli vain 1-2 tuntia ja sitten se oli siinä. Tuntuu, että jotain olen tehnyt oikein. Seuraavia kuukautisia odottelen jo uteliaana, että mitä sitten tuleman pitää.
Ruokavalion suhteen olen tehnyt joitakin muutoksia ja kiinnostukseni ruokavalioon on vain entisestään kasvanut. Aiemminkin toki olen aika terveellisesti syönyt, varmasti keskimääräistä terveellisemmin ja nyt syön sitten vielä astetta terveellisemmin, hahaa. Syön pääasiassa puhdasta lisäaineetonta ruokaa. Poikkeukset myös ajoittain sallittuja. Valitsen enemmän luomua kuin aikaisemmin. Syön paljon kasviksia. Esimerkiksi parsakaalia, lehtikaalia, ruusukaalia, avokadoa, vihreitä papuja, kukkakaalia, porkkanaa, kurkkua ja tomaattia tulee käytettyä paljon. Marjoista syön etenkin mustikkaa. Hedelmistä banaania ja ananasta, joskus mangoa ja kiiviä. Uutena juttuna olen ottanut hapankaalin ruokavaliooni ja käytän paljon inkivääriä ja kurkumaa. Olen vähentänyt viljoja. Syön erittäin vähän esimerkiksi leipää tai pastaa. Olen vähentänyt maitotuotteiden käyttöä ja niistäkin tuotteista yritän valita laadukkaampaa. En siis ainakaan mitään rasvatonta sokerisekoitusta. Sokerituotteita käytän mahdollisimman vähän. Kahvia juon maksimissaan kupillisen päivässä, ei enempää. Lisäravinteina käytän mm. D-vitamiinia, sinkkiä, rautaa, kalaöljyä, vehnänalkioöljyä, macaa, msm-jauhetta ja viherjauhetta. Välillä myös NAC ja serrapeptaasi käytössä. Ruokavalio on koko ajan vähän muutoksessa. Jos jostain tulee huono olo niin se pois ja jos jostain hyvä olo niin sitä lisää. Vatsan toimintaa syynään tarkkaan: tuleeko jostain kipuja, meneekö vatsa kuralle jne. Ja olen aina avoinna uusille ideoille, jotka voisi entisestään parantaa oloa.
Yleinen vointi on hyvä. Energiaa riittää ja yleensä jokainen päivä on hyvä päivä. Mieliala on tasainen ja enemmän hyvissä energioissa kuin matalissa. Vatsavaivoja on jonkin verran. Turvotus on jokapäiväistä. Vatsa on litteä vain aamuisin ja muuten se elää omaa elämäänsä. Epämääräisiä vatsanipistelyitä on välillä, ehkä pari kertaa viikossa hetken ajan. Vatsavaivoihin etsin parannuskeinoja. Vielä on esimerkiksi akupunktio, homeopatia ja vyöhyketerapia kokeilematta, vaikka niistä olen kuullut hyvää endometrioosin hoidossa. Varmasti myös ruokavaliota voisi vielä muokata vatsaystävällisemmäksi. Stressiä olen pyrkinyt vähentämään. Tällä hetkellä esimerkiksi mittaan stressitasojani, jotta olen niistä entistä tietoisempi. Yritän tunnistaa stressiä aiheuttavia tilanteita ja ajatusmalleja. Flunssat ja muut taudit ovat pysyneet poissa yli vuoden ajan! Vai lasketaanko se, että yhtenä iltana tuntuu vähän kurkussa ja väsyttää normaalia enemmän? Sellaisia hetkiä on ajoittain ja seuraavana päivänä ei enää mitään. Tämä vastustuskyvyn muutos on ollut ihan superhienoa! Ruokavaliolla lienee osuutta asiaan. En käytä mitään lääkkeitä enkä hormonivalmisteita. Yritän olla käyttämättä niin pitkään kuin mahdollista.
En ajattele endometrioosia mitenkään jatkuvasti ja vielä vähemmän puhun siitä. Näiden postauksien kirjoittaminen on ollut aika hassua, kun on täytynyt varta vasten ajatella endometrioosia useampia tunteja. Olen kirjoittanut, koska olen halunnut jakaa kokemustani ja uskon tämän toimivan minullekin eräänlaisena terapiana. Kun saan asiat kirjoitettua, voin ikään kuin unohtaa ne. Käytännössä ajattelen endometrioosia lähinnä kuukautisten yhteydessä kipujen selittävänä tekijänä ja kun mietin joitakin vatsavaivoja. Lapsettomuutta ajatellessa mietin sitä myös. Se kuitenkin vain käväisee mielessä, eikä jää mieleen toistumaan. Erilaista oli silloin, kun odotin leikkausta ja olin sairaslomalla, kun tuntui, että kaikki elämässä kytkeytyi endometrioosiin. Kuulun kahteen eri endometrioosiryhmään facebookissa, mutta kummankaan postauksia en seuraa. Silloin tällöin käyn hakutoiminnolla etsimässä tietoa jostakin ruoka-aineesta tai oireesta. Sellainen vertaistuki sopii minulle. Lopetin seuraamisen aika pian liittymisen jälkeen, koska en halua jatkuvasti ajatella sairautta tai sitä, että olen sairas. Tänä vuonna kävin vierailemassa endometrioosin vertaistukiryhmässä, mutta se ei tuntunut omalta ollenkaan. Olin liian hyvävointinen ja liian positiivinen kuuluakseni joukkoon. Tällä hetkellä haluaisin elämääni vertaistueksi hyvävointisen endoihmisen, joka voisi opettaa minulle parhaat endovinkit, joka ymmärtäisi ja jonka kanssa voisi vitsailla endosta. Otathan yhteyttä! ;)
Haluan ajatella itseäni enemmän terveenä kuin sairaana. En halua endometrioosia keskeiseksi identiteettini määrittäjäksi. En halua keskittyä pelkoihin ja huoliin sairauden etenemisestä, vaan mieluummin suuntaan ajatuksia kohti sitä mitä haluan. Terveys, elinvoimaisuus. Yleisesti puhutaan, että endometrioosista ei voi parantua. Olen kuitenkin kuullut kertomuksia paranemisesta, kun olen niitä etsinyt. Yleisesti puhutaan, että vain hormonihoito on oikeaa hoitoa yhdessä särkylääkkeiden kanssa, mutta olen kuullut muistakin keinoista. Jokainen saa uskoa mihin haluaa ja jokainen tekee itse valintansa. Minä olen päättänyt uskoa, että voin parantua oireettomaksi. Aion tehdä sen elämäntapoja muuttamalla. Se ei tunnu ikävältä työltä, vaan enemmänkin suunnalta, jonka olisin muutenkin valinnut ennemmin kuin myöhemmin. Endometrioosin positiivisia puolia on, että se asettaa asioita oikeisiin mittasuhteisiin. Mikä elämässä on tärkeää ja mitä voi jättää pois? Mitä valita enemmän ja mitä vähemmän? Jos ei nyt niin milloin? Endometrioosi lisää kiitollisuutta, kun mikään ei ole itsestään selvää. Jokaisesta seikasta voi erikseen kiittää. Endometrioosi antaa syyn pysähtyä ja levätä. Elämää voi elää paljon rennommin.
Kiitos, kun luit! Olisi mukava kuulla mitä ajatuksia tämä postaus on sinussa herättänyt. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti